Jos äiti syö normaalisti ruokaa, niin kyllä lapsetkin syövät normaalisti!

hah hah hah

Mihin ihmeeseen se isä aina näistä unohtuu??



Itse pelkään sitä, kun meille tulevat appivanhemmat kylään. Ovat ihme niuhoa porukkaa. Toiselle ei kelpaa lainkaan kala ja toinen syö suurin piirtein vain lihapullia ja muusia. "Hienona" esimerkkinä ovat lapsille. Onneksi käyvät vain noin neljä kertaa vuodessa kylässä ja me siellä lasten mummolassa noin kolme kertaa vuodessa.

Tieteellisesti testattu juttu ap:n omalla lapsella! Valiettavasti mun esikoinen on toista maata....

kun lapsi on jo tarpeeksi iso syömään itse, vanhempi "syöttää" lapsen ensin, ts. istuu ja seuraa kun lapsi syö, kommentoi ja kyttää joka suupalaa. Ja sitten vasta kun lapsi on "syötetty", hakee itsellen ruokaa ja syö. Ei ihme että syömisestä tulee taistelukenttä.



Itse laitan lapselle ruoan lautaselle ja lapsi syö tai ei. Ja 90 prosentissa tapauksissa syö, joskus mutinan säestämänä, mutta siitä en välitä mitään enkä reagoi siihen sen kummemmin. Itse ryhdyn samanaikaisesti syömään. Ei ongelmia. Toisin kuin tuossa kyttäysmenetelmässä, joka aikaansaa todella rasittavia valtapelejä ruokapöytään.

Syön normaalisti ja lapsi on aina piipertänyt kuin pieni hiiri.

niissä perheissä jossa sekä äiti että isä syövät monipuolisesti. Pelkkä äiti ei riitä. Jos isä kranttuilee, lapset menevät siinä mukana ihan yhtä helposti kuin että se olisi äiti joka kranttuilee.

ei se kuule aina ole noin helppoa



t. allergisen ruuan ronklaajan äiti, äitinä itse syön perusruokaa, BMI:kin 28...eli liian suuri

Itse uskon (oma mielipide), että suurin osa lapsista syö luontaisesti sen verran, kuin on tarvetta. Lapselle pitää laittaa niin pieni annos salaattia, vihanneksia ja proteiinia lautaselle, että kaikki tulee syötyä. Se voi yhdellä ruualla olla oikeasti vain 2 ruokalusikallista. 1-2 terveellistä välipalaa, esim toisella hedelmä ja toisella jogurttia ja kinkun pala/ Muu proteiinin lähde.



Rasva, proteiini ja hivenaineet ja vitamiinit. Siinä on kasvun rakennusaineet. Liika kuitu on lapselle pahasta, kuten tyhjä hiilihydraatti liiallisena. Puuro tehtynä veteen on siis huono vaihtoehto.



Vanhemmat toki monesti ovat syyllisiä lapsen nirsoiluun/ liikasyöntiin, mutta ei välttämättä omalla esimerkillään, vaan painostuksella ja ruokaan pakkomielteisesti suhtautumisella.



Lapsille tuputetaan ruokaa, maanitellaan, lahjotaan, leikitetään, seisotaan vaikka päällään, että lapsi söisi. Ruoka on vain ruokaa, se pitäisi muistaa. Vain oikeasti sairas lapsi ei syö, kuten pitäisi.

Annas kun arvaan, ap, sun lapsi/lapset syö normaalisti. Koska olet tavannut jonkun, joka mieltäsi ei syö normaalisti ja ko. henkilön lapsi nirsoilee syömisissään, täytyy vika olla äidissä. Hyvin päätelty. Täysi kymppi sulle ja onnea vaan.

Mun vanhemmat, sisarukset ja koko suku on syönyt normaalisti, mutta minä en syönyt lapsena lähes mitään, ja - erittäin - nirso olen vieläkin.

Meillä aikuiset ainakin syövät haarukalla ja veitsellä/ lusikalla tai joskus ihan sormillakin. Lapsi syö minkä syö ja millä välineellä milloinkin.



t: pienen nirson pojan äiti :) Kaikkein huvittavin saavutus oli aikoinaan lounaalla tasan 1 pieni makaroni ja se oli sitten siinä :)

Että meillä esikoinen syö ehkä viidesosan siitä mitä keskimmäinen. Lähes kaikki on pahaa tai vähintäänkin oudon makuista. Keskimmäinen syö ihan mitä vaan ja niin paljon kuin eteen laittaa.

Meidän 2-vuotias on alkanut sanomaan lähes kaikelle "pahaa/ei". Joka ikinen päivä, joka ikisellä aterialla hän saa samaa ruokaa kuin muutkin. Silti suusta pääsee vaan se "pahaa" ja ruoka syljetään ulos. Emme tee showta asiasta, kerron vaan lapselle aina uudestaan että sanotaan mielummin "ei kiitos" kuin "pahaa" ja sitten enempiä mukisematta jätetään epämieluisat syömättä. Lopputulos: lapsi syö yhden lihapullan, puoli teelusikallista perunaa ja sylkee suustaan niin porkkanaraasteen kuin kurkunkin. Tällä linjalla aiomme kuitenkin jatkaa sillä en ala tekemään omia ruokia nirsoilijalle ja painoakin on ihan tarpeeksi kys. tapauksella.

Itse olen elävä esimerkki. Mun äitini söi kyllä ihan varmasti kaikkea ja monipuolisesti. Itse olin sellanen ronklaaja pienenä, että mummokin tokaisi joskus että "sinäkin sitten elit aikuiseksi!" oli siis niin ihmeissään, että sellanen ruoan lautasen reunasta toiseen siirtelijä, joka ei suupalaa suuhunsa laittanut, kasvoi eikä kuollut lapsena nälkään.



Nyt aikuisiällä syön kyllä kaikkea. Lapsena mulla oli aika paljon allergioita, jotka ovat nyt hävinneet kokonaan. Oma lapseni (9 kk) näyttää olevan kaikkiruokainen - toistaiseksi.

Päiväkodissa tädit kyttää lasten ruokailua, eivät itse syö, ja kenellä on kotonakin samanlaista. Ja vielä eskarissakin pitää olla hiljaa ja syödä kaikkea, jopa väkisin,eli eipä ihme jos lapset suhtautuu ruokailuun sellaisin ennakkoluuloin. Ja kun syöttää 10 kiloselle 2 dl jogurttia on se sama kun 60 kilonen aikunen söisi 6 purkkia, eli joku järki pitää siinä olla paljonko lapsille välipaloja antaa. Eli kun vanhemmat syö ruoka-aikaan ruokapöydässä, rauhallisesti, ja keskustelee kaikkien perheenjäsenten kanssa luontevasti, ni en todellakaan usko että joku lapsi nälissään huviksi olisi syömättä. Allergiat ovat asia erikseen.

niissä perheissä jossa sekä äiti että isä syövät monipuolisesti. Pelkkä äiti ei riitä. Jos isä kranttuilee, lapset menevät siinä mukana ihan yhtä helposti kuin että se olisi äiti joka kranttuilee.

taytta puppua, terv. yhden "fussy eater" lapsen aiti