Lue keskustelun säännöt.
Kotona asuva täysi-ikäinen
03.11.2021 |
Minkä verran odotatte, että kotona asuva täysi-ikäinen ottaa muuta perhettä huomioon? Vai elääkö täysin itsenäistä elämää? Jos elää, niin hoitaako sitten myös kaikki omat hommansa itse, entä maksaako omat kulunsa?
Kommentit (22)
Mitä tarkoitat muun perheen huomioon ottamisella? Tottakai elää sääntöjen mukaisesti samoin kuten alaikäisenä, vastuuta askareista ja omasta taloudesta voi kenties antaa vähän enemmän. Mutta en ymmärrä miksi tilanne olisi kovin erilainen kuin ennenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tulossa kaksi täysi-ikäistä lasta ja ihan normaalisti elämme niin kuin ennenkin. Rahaa emme pyydä heiltä tietenkään, mutta tottakai he auttavat kodin askareissa.
On ihan normaalia, että 20 v tekee vaikka ruuan tai 18 v on imuroinut. He ovat molemmat opiskelijoita, talo elää tavallaan ja olemme todella hyvissä väleissä. Juttelemalla moni asia selviää ja ongelmia ei ole ollut. On vain ihanaa, että nuoret asuvat ja viihtyvät kotona meidän kanssamme.
Meillä 19 v opiskelija. En odota sen enempää kuin alaikäiseltäkään. Omia kotihommia on, kuten astianpesukoneen tyhjennys. Rahaa en vain enää anna. Menkööt töihin, jos haluaa jotain muuta kuin elatuksen.
Tuttavaperheen täysi-ikäinen vaan makaa kotona ja odottaa valmista nenän eteen. Ei maistu koulunkäynti, ei kotityöt.
No ihan samalla lailla saa käyttäytyä kuin muutkin eli ottaa muut huomioon. Opintorahaa tuo lukiolainen ei saa joten pakkohan mun on tuota elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen täysi-ikäinen vaan makaa kotona ja odottaa valmista nenän eteen. Ei maistu koulunkäynti, ei kotityöt.
Tuossa voi syyttää vain vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen täysi-ikäinen vaan makaa kotona ja odottaa valmista nenän eteen. Ei maistu koulunkäynti, ei kotityöt.
Tuossa voi syyttää vain vanhempia.
En syyttäisi vanhempia, vaan masennusta.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti pitää ottaa muu perhe huomioon kuten ennenkin. Minun talo minun säännöt, jos ne tuntuvat epäreiluilta, niistä voidaan keskustella, mutta ei se täysi-ikäistyminen mitään autonomiaa tuo muutoin, kuin että saa vapaasti valita missä asuu ja tätä kautta minkälaiset säännöt ja ehdot hyväksyy.
Sinänsä tietysti on enemmän vapautta mitä ennen, ettei kotiin ole pakko tulla yöksi jos vain ilmoittaa, ettei ole tulossa enkä siis turhaan odota yms.. Kotona ollessa en myöskään patista nukkumaan tai mitään sellaista, mutta hiljaisuus taloon tulee tiettyyn aikaan jne. Oma osuus kotitöistä on yhä hoidettava ja silloin kun ollaan kotona, noudatetaan kaikkia koskevia sääntöjä.
Kiitos vastauksista! Meillä nuori odotti 18 vuotta täyttäessään alkavansa elää täysin itsenäistä elämää (vanhempien kotona ja rahoilla tosin) ja on nyt vihainen, kun asia ei mennytkään niin. Hänellä ei ole paljon velvollisuuksia, mutta toisten huomioon ottamiseen kuuluu meillä esim. se, että kerrotaan suurin piirtein missä ollaan ja koska tullaan. Haluan esim. tietää, jos lapsi on viikonloppureissulla jossain, mutta lapsen mielestä tiedolla ei ole minulle merkitystä. Toisten huomioimista on sekin, että jos on kotona ruoka-aikaan niin tulee syömään, eikä ravaa ruokakaapilla pitkin iltaa. Arvostaisin myös osallistumista kotihommiin, mutta en ole jaksanut siitä muistutella, joten olen delegoinut nuorelle omien vaatteiden pyykkäämisen, jotta tekee edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen täysi-ikäinen vaan makaa kotona ja odottaa valmista nenän eteen. Ei maistu koulunkäynti, ei kotityöt.
Sama valitti ystäväni 19v. Yksinhuoltaja äiti,jolla suhde asuu saman katon alla.Omasta pojastaan siis.Itä-Hesingin yhdestä monista aluen lähiöstä.Valitaa pojastaan Makaa koti , ei tee mitään.Poika Yhteiskunalta saamat rahat käytää kalja ja rööki. Huokaisten kai se joskus kasvaa aikuiseksi? Sanoin ei kasva. Heitä pihalle,sossu hankii asunnon.Toissalla 2 eläkeläis äitiä.Toinen eronut toinen leski. Hyysävät vanhoja yli 50v pokia kotinsa.Valitavat heistä. Mutta kuitenkin saavat sossulta ruokarahan.puolet vuokra sähkö aikuisista lapsistaan.Joten vikaa on kyllä äideissäkin. Itse potkaisin ulos,enkä kotini pitäisi vain sen tähden ,saa sosusta luusereista rahaa. Ottaisin oman elämäni haltuun.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Meillä nuori odotti 18 vuotta täyttäessään alkavansa elää täysin itsenäistä elämää (vanhempien kotona ja rahoilla tosin) ja on nyt vihainen, kun asia ei mennytkään niin. Hänellä ei ole paljon velvollisuuksia, mutta toisten huomioon ottamiseen kuuluu meillä esim. se, että kerrotaan suurin piirtein missä ollaan ja koska tullaan. Haluan esim. tietää, jos lapsi on viikonloppureissulla jossain, mutta lapsen mielestä tiedolla ei ole minulle merkitystä. Toisten huomioimista on sekin, että jos on kotona ruoka-aikaan niin tulee syömään, eikä ravaa ruokakaapilla pitkin iltaa. Arvostaisin myös osallistumista kotihommiin, mutta en ole jaksanut siitä muistutella, joten olen delegoinut nuorelle omien vaatteiden pyykkäämisen, jotta tekee edes jotain.
Tämä on ikävä kyllä monelle nuorelle kasvatuksesta riippumatta suuri pettymyksen paikka, kun aikuistuminen ei tarkoittanutkaan, että "saa tehdä mitä haluaa". Vanhemman tehtävä on tässä kohtaa opettaa, että vapauden mukana tulee myös vastuuta.
Teini kiukuttelee pettymystään ja kipuilee vielä tovin uuden roolinsa kanssa, pidä kuitenkin kiinni omasta kasvatusvastuustasi, teet lapselle vain karhunpalveluksen muuten, sillä se on sitten aika kova pudotus muuttaa lopulta omilleen, jos käsitys on edelleen se, että aikuisuus on vain vapautta tehdä mitä itse haluaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen täysi-ikäinen vaan makaa kotona ja odottaa valmista nenän eteen. Ei maistu koulunkäynti, ei kotityöt.
Sama valitti ystäväni 19v. Yksinhuoltaja äiti,jolla suhde asuu saman katon alla.Omasta pojastaan siis.Itä-Hesingin yhdestä monista aluen lähiöstä.Valitaa pojastaan Makaa koti , ei tee mitään.Poika Yhteiskunalta saamat rahat käytää kalja ja rööki. Huokaisten kai se joskus kasvaa aikuiseksi? Sanoin ei kasva. Heitä pihalle,sossu hankii asunnon.Toissalla 2 eläkeläis äitiä.Toinen eronut toinen leski. Hyysävät vanhoja yli 50v pokia kotinsa.Valitavat heistä. Mutta kuitenkin saavat sossulta ruokarahan.puolet vuokra sähkö aikuisista lapsistaan.Joten vikaa on kyllä äideissäkin. Itse potkaisin ulos,enkä kotini pitäisi vain sen tähden ,saa sosusta luusereista rahaa. Ottaisin oman elämäni haltuun.
Aika monta kirjoitusvirhettä.
Ei maksa omia menojaan koska ei ole tuloja. Saa muuttaa omaan asuntoon sitten kun on valmis siihen, ulos ei ajeta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Meillä nuori odotti 18 vuotta täyttäessään alkavansa elää täysin itsenäistä elämää (vanhempien kotona ja rahoilla tosin) ja on nyt vihainen, kun asia ei mennytkään niin. Hänellä ei ole paljon velvollisuuksia, mutta toisten huomioon ottamiseen kuuluu meillä esim. se, että kerrotaan suurin piirtein missä ollaan ja koska tullaan. Haluan esim. tietää, jos lapsi on viikonloppureissulla jossain, mutta lapsen mielestä tiedolla ei ole minulle merkitystä. Toisten huomioimista on sekin, että jos on kotona ruoka-aikaan niin tulee syömään, eikä ravaa ruokakaapilla pitkin iltaa. Arvostaisin myös osallistumista kotihommiin, mutta en ole jaksanut siitä muistutella, joten olen delegoinut nuorelle omien vaatteiden pyykkäämisen, jotta tekee edes jotain.
Tälle tuli alapeukkuja. Miksi? Koska odotamme liikaa huomioon ottamista vai koska lapsi odottaa liikoja?
Työssäkäyvä aikuinen lapseni asui kotona ja säästi omaa asuntoa varten. Pari kertaa viikossa osti ruokakassin ja kokkasi koko perheelle. Samat säännöt oli kuin ennenkin. Osallistui kotitöihin ja hoiti omat asiansa. Ja hoiti meidänkin asiat silloin kun oltiin miehen kanssa lomalla. Perheenä asuttiin yhdessä toinen toisemme huomioon ottaen. Nyt on hankkinut oman asunnon. Oli meille kaikille ihan kiva järjestely että lapsi asui kotona niin kauan (eikä tuhlannut rahojaan vuokraan).
Muuten samat säännöt ja kotityöt kuin alaikäisenäkin, mutta menoihin ei tarvitse kysyä lupaa, ilmoittaminen riittää. Näin mennään toisen asteen loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen täysi-ikäinen vaan makaa kotona ja odottaa valmista nenän eteen. Ei maistu koulunkäynti, ei kotityöt.
Tuossa voi syyttää vain vanhempia.
En syyttäisi vanhempia, vaan masennusta.
Eri
Sen masennuksen selän taakse on turha ängetä itseään. Olet masentunut, et TEE ITSE MITÄÄN asian eteen. Vähin mitä voit tehdä , on keittää niin helpolla kuin mikrossa kuppi perunoita ja kanakastike + raastaa porkkana. Kokoat kunnon lautasellisen ruokaa mukana raejuusto ,kananmuna jne + ruisleipä hyvällä rasvalla. Aivot ja vatsa yhdessä vaikuttaa siihen miten masentunut olet.
Toinen on vähintään 1/2 kävely ulkona , satoi tai paistoi.
Näistä kahdesta jutusta tulee jo parempi olo, sensijaan että ryvet siellä sängyn pohjalla. Siihen ei nääs kuole että harrastaa edes tuon verran liikuntaa. Turha vikistä, kun en mä voi. Kokeiltu ja läpikäyty on. Toimii jo parin viikon sisällä. Pillereitä sensijaan syöt vuositolkulla ja mikään ei parane, ainoastaan tunteet turtuu.
Etkä sinä siihen kuole jos lataat pesukoneet ja poista astiat/ pyykit sieltä pois. Se on vähintä , mitä yli 18 v kotona asuva voi tehdä, sekä pitää huoneensa siistinä. Ja tuo ei ole auttamista, vaan perhe, jossa kaikki tekee pitkää päivää, se on yhteistä elämää ja kodin hoitoa. Lusmuja ei kukaan viitsi katsella.
Kun on jo aikuinen 19v , tekee lyhyempää työpäivää ,kuin vanhemmat ja nuorempi siskonsa joka on lukion ekalla ja lukee läksynsä tunnollisesti- siis tämä 19v on velvollinen osallistumaan enemmän kotitöihin kuin muut. Rahaa emme pyydä ja tietysti maksamme ruuat ja saa asua ilmaiseksi .
Vähintä on pitää paikkoja kunnossa ja hoitaa astioiden ja pyykinpesua hiukan enemmän ,kuin me pitkää työpäivää tekevät. Lukiolainenkin osallistuu.
Kauaa emme katsele , jos ei viitsi tehdä askareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Meillä nuori odotti 18 vuotta täyttäessään alkavansa elää täysin itsenäistä elämää (vanhempien kotona ja rahoilla tosin) ja on nyt vihainen, kun asia ei mennytkään niin. Hänellä ei ole paljon velvollisuuksia, mutta toisten huomioon ottamiseen kuuluu meillä esim. se, että kerrotaan suurin piirtein missä ollaan ja koska tullaan. Haluan esim. tietää, jos lapsi on viikonloppureissulla jossain, mutta lapsen mielestä tiedolla ei ole minulle merkitystä. Toisten huomioimista on sekin, että jos on kotona ruoka-aikaan niin tulee syömään, eikä ravaa ruokakaapilla pitkin iltaa. Arvostaisin myös osallistumista kotihommiin, mutta en ole jaksanut siitä muistutella, joten olen delegoinut nuorelle omien vaatteiden pyykkäämisen, jotta tekee edes jotain.
Tälle tuli alapeukkuja. Miksi? Koska odotamme liikaa huomioon ottamista vai koska lapsi odottaa liikoja?
Minäkin ihmettelin alapeukkuja..?
Mononkuvaa takalistoon ja ovesta maalimalle.