Poika huusi vihaavansa mua ja lähti ulko-ovi paukkuen ulos

Todennäköisesti kukaan ei oikeasti mene, kun kukaan ei saa lupaa. Kaikki muut on pari 18-v täyttänyttä ja muut ei pääse. 

Tsemppiä, tuota se oli tuossa iässä meilläkin. En kuulemma tiennyt mistään mitään. Kyllä se siitä sitten ohi meni ja nyt asuu omillaan ja eilenkin soitti ja kysyi yhtä reseptiä. Kai siis jotain silti tiedän. Hah.

Kannattaisiko selvittää asiaa pojan kanssa, eikä itkeä vauvapalstalle. Se on sitä nykypäivän vanhemmuutta…🤔

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko selvittää asiaa pojan kanssa, eikä itkeä vauvapalstalle. Se on sitä nykypäivän vanhemmuutta…🤔

Selvittää kun toinen on jossain hevonkuusessa?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kukaan ei oikeasti mene, kun kukaan ei saa lupaa. Kaikki muut on pari 18-v täyttänyttä ja muut ei pääse. 

Luultavasti näin, mutta ei ole silti kiva kuunnella tuollaista huutoa omalta lapselta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kukaan ei oikeasti mene, kun kukaan ei saa lupaa. Kaikki muut on pari 18-v täyttänyttä ja muut ei pääse. 

Luultavasti näin, mutta ei ole silti kiva kuunnella tuollaista huutoa omalta lapselta. Ap

Tiedän, että se on vaikeaa mutta yritä ajatella että se on vain vaihe ja se menee kyllä ohi.

Elämä on tuollaista teini-ikäisten kanssa.

Vanhempia "kuuluu" vihata, niille ja niiden kielloille pitää sanoa vastaan. V-sanaa viljellään.

Itsekin haistatin äidilleni.

Kyllä poika siitä rauhoittuu! vaikket päästäkään.

Toinen vaihtoehto on päästää, ne 18v. kaverit hommaa alkoa ja poika saa megalomaanisen krapulan... ei pyydä päästä toiste!

Jos siellä on ykskin 18v niin nehän nappaa poikasi pihalta ja ottaa mukaan. Luvilla ei oo p#skaakaan väliä. Eihän tuo edes antaisi äitinsä viedä jonnekin coolien kavereiden luo, teinipojat ei esittele äitiänsä kavereille.

Ap kirjoitti: „Luultavasti näin, mutta ei ole silti kiva kuunnella tuollaista huutoa omalta lapselta.“

Mulle ei huudettu! Olin käytännössä yksinhuoltaja eli ex ei osallistunut mihinkään, ei ennen eikä jälkeen eron. Mun luona oli lasten koti ja multa sai ruuat ja vaatteet ja taskurahan. Mun auton bensalla vietiin bändiharkkoihin ja mun rahoilla lomille Suomeen (en siis asu siellä) ja hitto kun jotain vitutuksia tuli, löin nytkkiä päytään (en muualle) ja sanoin että mun äiti ei ollu synnyttäny mua heidän kiukutteluaan kuuntelemaan!

Näitä tilanteita tuli harvoin, mut mun lapset onkin kasvatettu kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja ottamaan vastuun tekemisistään!

Mies 48v kirjoitti:

Minulla vanhemmat huusivat perääni vihaavansa  minua kun ajoivat minut pois kotoa ollessani 18 vuotias ja kun olin hetki aikaisemmin kertonut heille olevani homo. Kotiin ei olisi kuulemma enää menemistä enkä minä mennytkään. Mukaan en saanut kuin päällä olevat vaatteet enkä ole sen jälkeen missään tekemisissä ollut vanhempien ja sisarusten kanssa vaikka tästä on jo 30 vuotta. Jotenkin vanhemmat onnistuivat saamaan tietoonsa nykyisen osoitteeni ja kertoivat katuvansa tekoaan ja pyysivät, että ottaisin heihin yhteyttä, koska he ovat jo vanhoja, sairaita eivätkä tuskin enää elä pitkään. Mutta minä en ota heihin mitään yhteyttä kuten en sisaruksiinikaan. He eivät enää ole perhettäni, sillä vanhempani ja sisaruksieni (kaikki minua vanhempia) ilmoittivat minulle selkeästi, että en ole enää heidän poikansa tai veljensä eivätkä he halua olla minun kanssani missään tekemisissä. Minulla on nyt uusi perhe. Se koostuu minun ystäväpiiristäni johon kuuluu monta ihmistä jotka eivät ainakaan tietääkseni ole mitään sukua minulle eivätkä edes asu minun kanssani saman katon alla. Mutta he ovat minulle kuin omaa perhettä. Esim. erään tuntemani pariskunnan lapset ovat minulle kuin omia lapsia koska olen heidän kaikkien kummisetä.

Teit oikean ratkaisun . Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuudessakin! Ihailen sinun päättäväisyyttäsi ja sitä, miten olet elämässä löytänyt ne, jotka ovat sinulle oikeasti läheisiä ja rakkaita!