Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys on pahempaa pimeään aikaan
27.10.2021 |
Kesällä saatoin katsella ikkunastani tai parvekkeeltani ulos ja näin ihmisiä liikkumassa, lapsia leikkimässä ja elämän äänet olivat jatkuvasti läsnä. Nyt ikkunastani näen vain pimeyttä, katuvalon kylmässä valossa märän jalankulkutien vailla ihmisiä ja muutenkin hiljaisuus on lähes jatkuvaa.
Ja jostain syystä tämä tunne vain voimistuu vuosi vuodelta. Nyt keski-ikäisenä yksinäisenä välillä ahdistaa niin paljon, että hyperventilaatio on tosi lähellä.
Kokeeko kukaan muu samoin?
Kommentit (8)
Pimeys ja yksinäisyys on paras yhdistelmä mielestäni <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, kyllä se on mulla ihan päinvastoin. Pimeällä on kivempaa olla yksin kuin valoisina kesäiltoina.
Ymmärrän ja tunnistan tämänkin tunteen. Minuakin joskus ärsyttää, kun haluaisin olla yksin ja omissa ajatuksissani, mutta aurinko paistaa ikkunasta silmään ja pihalla lapset huutavat kurkku suorana. Olen myös ymmärtänyt, että syksyisin ja talven pimeydessä moni tykkää poltella kynttilöitä ja kokea omaa rauhaa. Itselläni tuo toimii vain harvoin. Lähinnä jatkuva pimeys painaa pään syvälle mustaan ikävään ja toimii muistutuksena yksinäisyyteni syvyydestä.
ap
Yksinäisyyteenkin tottuu. Joskus 20 vuotiaana olisin halunnut ystäviä ja seurustelukumppanin. Ei tullut, vaikka yritin. Loppujen lopuksi voitin yksinäisyyden. Nykyään välttelen ihmisiä kaikilla mahdollisiila tavoilla ja olen ystävätön sinkku edelleen. Mutta onnellinen.
M36
En tunne samoin. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa, mutta melkein enemmän kun olen yksin. M32
Paljon parempi koska minulla on myös yksinäiset harrastukset, joita oli esim. viime kesänä hankala toteuttaa asunnon sisällä kun koko ajan häikäisi ja lämpötila jatkuvasti +30C. Voin hyvin ja iho-ongelmatkin (psori) helpottaneet nyt kun on mukavan viileää ja kyllä se pimeä ihan oikeasti saakin tulla illalla. Eikä tunnu "väärältä" olla sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne samoin. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa, mutta melkein enemmän kun olen yksin. M32
Tasapaino olisi kai paras. Harva meistä haluaa jatkuvasti olla yksin tai jatkuvasti ihmisten seurassa. Siksi sen huomaa, kun jompaa kumpaa on liikaa ja liian kauan. En minäkään introverttina kaipaa jatkuvaa sosiaalista huomiota, mutta sitten kun vietät 99% ajastasi yksin niin alkaahan sekin jossain tuntumaan. Ja ainakin omalta kohdaltani ei niinkään ahdista se yksinäisyys vaan tieto siitä, että se on nyt se oma normaaliuteni, joka tulee aina vain jatkumaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne samoin. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa, mutta melkein enemmän kun olen yksin. M32
Tasapaino olisi kai paras. Harva meistä haluaa jatkuvasti olla yksin tai jatkuvasti ihmisten seurassa. Siksi sen huomaa, kun jompaa kumpaa on liikaa ja liian kauan. En minäkään introverttina kaipaa jatkuvaa sosiaalista huomiota, mutta sitten kun vietät 99% ajastasi yksin niin alkaahan sekin jossain tuntumaan. Ja ainakin omalta kohdaltani ei niinkään ahdista se yksinäisyys vaan tieto siitä, että se on nyt se oma normaaliuteni, joka tulee aina vain jatkumaan.
ap
Joo, tasapaino kaikessa. Itse kyllä kaipaan enemmän yksin olemista esim työviikon jälkeen enkä kaipaa sosiaalisointia kuin ehkä yhden viikonlopun kuukaudesta. Viihdyn omissa maailmoissani mihin en kaipaa muita.
Ei, kyllä se on mulla ihan päinvastoin. Pimeällä on kivempaa olla yksin kuin valoisina kesäiltoina.