Miksi minulla on nykyääm mielessä enimmäkseen synkät asiat? :(

Isäni täytti juuri 75 ja sen kunniaksi pidettiin hänelle juhlat. Sen pitäisi olla iloinen asia, mutta itsellä aiheutti ahdistusta, koska olen huolissani siitä, kun aika koko ajan kuluu ja vanhempani vanhenevat. En halua edes ajatella, ettei heitä joku päivä enää olisi. Kunpa olisi vielä se aika, kun olin lapsi eikä tällaisia tarvinut vielä edes ajatella, koska aikaa oli enemmän. Haluaisin vain pysäyttää kellon. Huomaan näiden ajatusten olevan läsnä lähes joka päivä :(

Eilen nukkumaam mennessäni mietin sitäkin, miten voi olla mahdollista, ettei perhetuttumme enää elä. Vastahan kävimme hänen luonaan viime vuoden alussa eli ei siitä lopulta kovin pitkä aika ole. Hän oli mukava ihminen ja tykkäsimme käydä hänen luonaan säännöllisesti joka vuosi muutaman sadam kilometrin etäisyydestä huolimatta. Siksi tuntuu niin uskomattomalta miten ei enää ihmistä ole :( Hän oli kuollessaan yli 80, mutta oletin elävän 90-vuotiaaksi. Valitettavasti hänelle kuitenkin sattui ikävä haaveri reilu vuosi ennen kuolemaansa, joka vaikeutti liikkumista. Jos tuota ei olisi tapahtunut kukaties eläisi yhä, vaikka diabetesta sairastikin. Sitten vielä oli mielessä kuvitelma hänestä makaamassa maan alla saman näköisenä kuin nyt. Tuntuu kamalalta mistä tuollaiset ajatukset kumpuavat? 😞

Viime aikoina olen myös muistellut aikaa, kun olin lukiossa ja mummoni oli silloin vielä elossa kuten moni muukin sukulaiseni.

Miten saisin ajatukset siirrettyä muualle positiivisempaan suuntaan?