Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä koskaan tylsää?
25.10.2021 |
Tiedättekö, kun aina sanotaan, että "kun tulee aikuiseksi, ei ehdi tulla tylsää" tai "elämä on niin paljon suorittamista, ettei tylsää ehdi tulla".
Muistan lapsuudessa, että koin silloinkin suht paljon tylsistymistä. En muista, että suurin osa kavereista tai sisaruksistani koskaan sanoivat, että "on tylsää, mitähän tekisin" vaan päätä pahkaa keksivät tekemistä.
Olen aikuinen, liki kolmekymppinen ja edelleen mulla on vaan toisinaan niin tylsää. Käyn töissä, harrastan, näen joskus ystäviä ja perhettä, mutta kotona koen välillä armotonta tylsyyttä. Se on sellasta kroonista tylsyyden tunnetta, ei huvita mikään ja mikään tekeminen ei ole tarpeeksi kivaa, että sitä viitsisi tehdä ja sitten uppoutuu tylsyyteen ja vähän synkkään mielialaan. Ja huomaa, että ajattelee, että onpas taas tylsää.
En koskaan kehtaa sanoa tätä ääneen, mutta koetteko aikuisena koskaan tylsyyttä? Vai onko elämänne aina kiireistä, ettette ehdi tylsistyä tai päinvastoin niin mukavaa, ettei mikään asia ole tylsää?
Kommentit (22)
Mietin tätä tylsistymistä, että onkohan se aika lailla luonteesta kiinni, ei niinkään tekemisestä, että kokee sitä tylsistymistä? Tiedän monia ihmisiä, jotka sanoo, ettei ikinä koe tylsistymisen tunnetta. Ei ole lapsena, eikä aikuisena kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan. Löysin jotain minkä avulla en tarvitse tekemistä ja silti voin olla tyytyväinen
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä tylsistymistä, että onkohan se aika lailla luonteesta kiinni, ei niinkään tekemisestä, että kokee sitä tylsistymistä? Tiedän monia ihmisiä, jotka sanoo, ettei ikinä koe tylsistymisen tunnetta. Ei ole lapsena, eikä aikuisena kokenut.
Mitä itse olen lukenut, on hyvinkin vahvasti temperamenttikysymys. Itse olen erittäin herkästi tylsistyvä, suurimman osan ajasta olen sen johdosta joko täysin apaattinen tai tärisevän turhautunut.
@4 ap täällä. Samoja ajatuksia, mutta toisaalta olen temperamentiltani hyvin rauhallinen, harkitseva ja erittäin introvertti. Luulisi, että sellainen ihminen nimenomaan nauttisi ns. tylsistä hetkistä ja osaisi käyttää sellaisen ajan hyödykseen.
Eipä ole ollut tylsää sen jälkeen, kun netti ja etenkin älypuhelimet tuli. Lapsuudesta muistan itsekin tuon ajoittaisen tylsyyden tunteen ja nykyään ihmettelen miten se on edes mahdollista saavuttaa. Näin lähes nelikymppisenä aikakin menee jo niin nopeasti, että se ei käy pitkäksi edes silloin vaikka piilottais puhelimensa. Päinvastoin. Se on aina lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kotityöt ovat tylsiä. Äänikirjat ovat meidän pelastus, niiden ansiosta jaksan keskittyä siivoukseen ja ruoanlaittoon. Pyykkejä viikkaan telkkarin edessä.
Mutta sellaista lapsuudesta tuttua tunnetta, että "tylsää, ei oo mitään tekemistä" en ole kokenut aikoihin. Silloin harvoin kun on aikaa vain olla, nautin siitä, se ei ole tylsyyttä.
Eipä taida koskaan ollut tylsää. Jos ei muuta, niin lukeminen täyttää ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä. No money, no honey, no fun.
Viihdyn hyvin yksinkin ja en muista olleeni ikinä tylsistynyt. En edes lapsena. Lapsena ja nuorena luin paljon ja jos en lukenut, niin piirtelin, maalailin, leivoin jotakin hyvää, menin koiran kanssa metsään kävelemään tai vaikka hiihtämään ja keksin aina puuhaa.
Aikuisena ennen lapsia luin, katselin telkkaa, kuuntelin musiikkia ja lähdin ulkoilemaan kissani kanssa ja tylsää ei ollut koskaan. Mieheni muuttaessa luokseni oli taas tekemistä vaikka kuinka, lasten syntyessä on ollut tekemistä senkin edestä ja mukavaa on ollut aina. Nyt kun löysin pari vuotta sitten äänikirjat, niin olen kuunnellut todella monta hyvää kirjaa. Tykkään myös hiljaisuudesta ja syksystä.
Suhtaudun arkeen ja eloon hyvin positiivisesti, olen kiinnostunut erilaisista asioista ja en ole ollut koskaan mitään tavoin masentunut tai edes allapäin. Olen todella huono myös stressaamaan asioista etukäteen ja tehtyjä asioita en jaksa enempää pohtia kuin on tarpeen. Nin tuntuu olevan kaikilla lähipiirini ihmisillä, ja en ole kuullut kenenkään valittavan koskaan tylsyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä välillä tuntee tylsyyden tunteen vaikka maailma täynnä tekemistä. Ehkä se on motivaatiosta kiinni tylsyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä tylsistymistä, että onkohan se aika lailla luonteesta kiinni, ei niinkään tekemisestä, että kokee sitä tylsistymistä? Tiedän monia ihmisiä, jotka sanoo, ettei ikinä koe tylsistymisen tunnetta. Ei ole lapsena, eikä aikuisena kokenut.
Mitä itse olen lukenut, on hyvinkin vahvasti temperamenttikysymys. Itse olen erittäin herkästi tylsistyvä, suurimman osan ajasta olen sen johdosta joko täysin apaattinen tai tärisevän turhautunut.
Miten nykyaikana voi olla täysin apaattinen tai jopa tärisevän turhautunut? En oikein ymmärrä. Kun itse näkee ympärillää tuhat kivaa ja mielenkiintoista asiaa, niin on jotenkin outoa, että joku tylsistyy. Jotenkin tuntuu, että tuollaisella apaattisella tyypillä on muitakin ongelmia kuin tylsyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä. No money, no honey, no fun.
Ei rahaa tarvitse tylsyyden poistamiseen.
No ei todellakaan ehdi olemaan tylsää. On niin paljon mielenkiintoisia harrastuksia ja tekemistä,mettä jos vain rahat riittäisivät niin lopettaisin työnteon heti ja keskittyisin näihin. Eikä nuo hsrrastukset ole mitään punttisalilla tai lenkkipolulla rehkimistä. Tylsää hetkeä en muista kokeneeni muualla kuin lääkärissä vuoroa odottaessa tai jouluruuhkassa kassajonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen esim. tällä hetkellä ihan tylsäksi tän palstan selailun, mutta ei ole nyt muutakan niin en saa lopetettuakaan :D
Sattumalta mietin tätä eilen. Minulla ei ole melkein koskaan tylsää. Saatan joskus vain istua ja katsoa lintujen puuhia ulkona. Mieheni taas tylsistyy todella helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä tylsistymistä, että onkohan se aika lailla luonteesta kiinni, ei niinkään tekemisestä, että kokee sitä tylsistymistä? Tiedän monia ihmisiä, jotka sanoo, ettei ikinä koe tylsistymisen tunnetta. Ei ole lapsena, eikä aikuisena kokenut.
Mitä itse olen lukenut, on hyvinkin vahvasti temperamenttikysymys. Itse olen erittäin herkästi tylsistyvä, suurimman osan ajasta olen sen johdosta joko täysin apaattinen tai tärisevän turhautunut.
Miten nykyaikana voi olla täysin apaattinen tai jopa tärisevän turhautunut? En oikein ymmärrä. Kun itse näkee ympärillää tuhat kivaa ja mielenkiintoista asiaa, niin on jotenkin outoa, että joku tylsistyy. Jotenkin tuntuu, että tuollaisella apaattisella tyypillä on muitakin ongelmia kuin tylsyys.
Kuulostaa varmasti lapselliselta, ehkä jopa onkin. Mutta koitan havainnollistaa, kuvittele jana jonka toisessa ääripäässä on passiivinen osallistuminen (katsojana, kuuntelijana, lukijana jne.) ja toisessa päässä aktiivinen osallistuminen (suorittajana), kukaan tuskin on täysin kumpaakaan ääripäätä mutta yksilöllinen mukavuusalue varmasti vaihtelee. Tarkennan vielä että tuo aktiivinen osallistuminen ei välttämättä tarkoita että pitäisi olla yleisöä tai huomion keskipiste, vaan että hiihtämisen katsomisen sijaan hiihtää mieluummin itse, olipa yleisöä tai ei.
Eli itse asetun tuolla janalla enemmän sille puolelle jossa suuremman tyydytyksen tuo monipuolinen aktiivinen osallisuus, siihen vaan ei käytännön syistä ole lähellekään sitä määrää mahdollisuuksia että tuo tarve päivittäin täyttyisi.
Kyllästyminen ei myöskään ole kiire taikka luppoaikakysymys, monihan täälläkin on maininnut että ei ole aikaa kyllästyä, tai ei tunne kyllästyvänsä vaikka aikaa olisi vaikka muille jakaa, minulle on ihan sama onko päivä miten täyteen buukattu, vain sillä on väliä pääsenkö itse tekemään jotain muutakin kuin töitä tai arkihommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä. No money, no honey, no fun.
Ei rahaa tarvitse tylsyyden poistamiseen.
No ei siitä haittaakaan olisi.
Tylsyydestä pitää opetella pois. Pitää ajatella eri tavalla. Se voi olla hankalaa, kun lapsesta asti on opetellut, että kun ei ole mitään sovittua ja suunniteltua menoa on "tylsää". Aivot vaan pitää saada käännettyä siihen, että nyt on omaa aikaa, tai nyt voi tehdä sitä mistä on haaveillut, tai nyt voi levätä. Ensin voi pitää listaa vaikka mitä tehdä kun on seuraavaksi aikaa.
Luennoilla on tylsää, tai muuten kun joudun kuuntelemaan puheita. Kokouksissa usein.
Mutta kun saan olla rauhassa itsekseni, ei ole tylsää.
Nyt työttömänä ja lasten muutettua pois kotoa, on ihan liikaa aikaa ja vaikka olen hyvä keksimään tekemistä, niin välillä on kyllä tylsää.
Monta vuotta meni niin, että sitä oli iloinen jos ehti ennen yhdeksää kotiin illalla . En varsinaisesti kaipaa sitä, mutta silloin ei ehtinyt tylsistyä .
Sitten tylsistymistä tulee täytettyä esim. tällä joutavalla somen selailulla