Lapsen etu ei ole mielipidekysymys

Oma pappani oli sotalapsi ja hän on kertonut, miten ensiksi oli ikävä vanhempia ja sitten kun alkoi kotoutua Ruotsiin, piti lähteä takaisin ja jäi kaikki mukavat asiatja uudet kaverit. Hänen mielestään olisi ollut parempi, ettei olisi joutunut ollenkaan lähtemään.

No kyllä juuri se olisi ollut ainoa oikea tapa auttaa lapsiperheitä, ottaa äidit mukaan. Yksin lähetetyt lapset joutuivat hylätyksi vieraaseen kieliympäristöön, usein jopa erilleen sisaruksistaan.

Anoppini ja miehen sedistä kolme oli sotalapsiana Ruotsissa. Anoppikin joutui sinne 7-vuotiaana ja unohti vuosien aikana suomen kielen. Kaikki kokivat sen vakavasti traumaattisena, kaksi heistä vielä vanhoina miehinä itkivät kertoessaan kokemuksistaan.

Sotalapseksi joutuminen on kumminkin eri asia kuin yksilöllistä vainoa pakenevat nuoret miehet. He lähtevät usein pakoon sitä, että joutuisivat pakolla diktatuurin armejaan tai taistelevien ääriryhmien riveihin. Siinä puhutaan liki aikuisista nuorista.

Aika hurjalta kuulostaa, että lapsi laitetaan yksin matkalle tuntemattomaan ilman takeita turvapaikasta.

Tosiaan sotalapsijärjestely rikkoi perheitä, vaikka lapset olivat ulkomailla vain vähän aikaa. Miksei Ruotsi ottanut vähintään myös äitejä lapsen kanssa?

Miksi emme  luo sellaista järjestelmää kuin Ruotsilla oli, että vanhemmat voivat lähettää lapsensa suomalaisiin "kummiperheisiin" ahdinkonsa ajaksi. Eikö tämä voisi toimia nykyaikanakin?

Se on lakikysymys ja vanhemman kysymys kun vanhempi on lapsen huoltaja. Ei todellakaan mielipidekysymys. Mielipiteet ei ole aina faktaa, ne on vain mielipiteitä. Päätetäänkö polittiset ja viranomaispäätöksetkin mielipiteiden perusteella. Ja jos päätetään varmaan vanhemmankin mielipide pitää ottaa huomioon. Esim. Vantaalla on ollut vähän kyseenalaista toimintaa.

"Lapsen edustahan siinä ei voi olla kysymys, jos lapsi lähetetään vieraaseen maahan ilman takeita siitä, ottaako kyseinen maa lapsen vastaan."

Jos sen lähtömaan tilanne on lapselle riittävän huono ja turvaton niin kyllä se voi olla sen lapsen etu. Valitettavasti osa maailman lapsista elää niin huonoissa oloissa että jopa hyvin epävarma yritys voi olla parempi vaihtoehto kuin se.

Aika usein se on mielipidekysymys, joka riippuu siitä mitä odottaa tulevaisuudelta. Jos et uskonut "Suomen ihmeeseen" tai oletit sen vaativan vielä enemmän uhreja, lähettäminen Ruotsiin oli oikein. Jälkiviisaus on makeaa, mutta hyödytöntä.

Samoin ihmisten arvot vaikuttaa mielipiteeseen todella paljon. Toisten mielestä esim. jokainen lapsi vaatii äidin ja isän mutta toisissa kulttuureissa ei edes tunnusteta perherakennetta vaan eletään laajennetussa perheessä.

Meistä jokaisen arvio "lapsen parhaasta" perustuu lähinnä omiin kokemuksiin siitä, mikä on tuntunut hyvältä omassa ja tuttujen lapsuudessa. Siksi minusta lapselle on parasta kasvaa maaseututaajamassa lievässä tupakan hajussa, mutta hajupyyhekumien ympyröimänä.