Synnytyskokemuksia Jorvista?

Maaliskuussa pitäisi taas mennä 6. kertaa :)

ja ihan ok paikka.

palvelua olen sieltä saanut jo neljä kertaa!

Synnytyskätilö oli aivan mahtava kuten koko henkilökunta :) Oli koko ajan sellainen olo, että nyt ollaan hyvissä käsissä, ei tartte pelätä mitään. Jos jotain kysyin epävarmana, ihana kätilö kuittasi huolenaiheeni sanomalla " tämä on minun huoleni, ei sinun" ja hymyili lämpimästi :) siinä oli kyllä ihminen oikealla alallaan!!



Epiduraali laitettiin heti saliin mentyämme sivupöydälle odottamaan, että heti kun minä en enää jaksanut kivuissani niin soitettiin anestesialääkäri paikalle se tuikkaamaan. Oli ihanan rauhallista ja epiduraalin vaikuttaessa kätilö kertoili hauskoja sattumuksia synnytykissä ja nauroimme vedet silmissä miehen kanssa :)



Olin lapsivuodeosastolla n7, ja sielläkin palvelu toimi moitteetta.



Suosittelen Jorvia todella lämpimästi, minulla tulee vieläkin joskus ikävä sinne.. :)

ei moittimista. Toisella kerralla tosin varsinainen synnytysosasto oli remontissa, oltiin naistenosastolla ja oli pikkasen ahdasta.

Lisäksi oli todella tylsät huonekaverit :)

Asiantuntevaa "palvelua" olen muuten saanut.

Kätilön kanssa se on vähän sellainen juttu, että kemiat joko sopii tai sitten ei, ei ole paikasta kiinni.

... kiva lukea näin positiivisista kokemuksista:-)

Mulla ihan päinvastainen kokemus, sain synnyttää yksinäni kivusta pyötymäisilläni, oli vähän kiire kai. Kätilö ehti just ja just synnytykseen, siis ponnistusvaiheeseen! vaikka oltiin siellä useampi tunti. Lääkettä en saanut kun ei kukaan ehtinyt antaa eikä synnytystä ede skäyty läpi vaikka se oli traumaattinen. Myöhemmin kuulin että olisi pitänyt. Jos vielä synnytän en ainakaan Jorviin mene

Menin synnyttämään toista lastani. Kaikki paikat oli varattuja ja jouduin yksin kärvistelemään odotustilassa, kun pääsin mittailemaan supistuskäyrää, oli supistukset jo niin kipeitä etten voinut maata paikallani ja yksin olin sieläkin huoneessa. Kun minut siirrettiin synnytyssaliin olin sielä koko ajan yksin. (minulla ei ollut siis ollenkaan tukihenkilöä mukana).



Vaadin samantien epiduraalia, koska muistin hyvin esikoisen synnytyksen ja sen kivut. Kätilö naureskeli ja hymähteli ettei tässä mitään kivunlievitystä vielä tarvita. Salissa kerkisin olla kaksi tuntia ennen vauvan syntymää ja pyysin nätisti, huusin, kirosi, haukuin kätilön jne.. ja jankutin että tarvitsen kipulääkettä. Kävin jopa käsiksi kätilöön. Kätilö mitätöi kaiken sanomani, naureskeli, hymähteli, vähätteli ym.. Mitään kipulääkettä en saanut.



Silloin kun kävin kätilöön käsiksi hän sanoi, että no pitäsköhän sitä kipulääkettä katsoa. Tutki alapääni ja totesi, että voit ruveta ponnistamaan. Kätilö pilasi koko synnytyskokemukseni ja sain kamalat traumat koko synnytyksestä. Se oli todella kamala kokemus, sillä olin hyvin kipeä.



Synnytyksen jälkeen kätilö pyysi käytöstään anteeksi ja sanoi, että papereissani luki että olen ensisynnyttäjä, ja hän ajatteli minun liioittelevan kipujani, koska ensisynnyttäjänhän ei tiedä mitä oikea kipu on ja liioittelee usein.. JUST JOO sanon minä! Kun menin osastolle niin tädit tulivat neuvomaan imetyksessä ja halusivat auttaa vauvan pyllynpesussa ja vaikka kuinka sanoin että minulla on jo lapsi, että osaan kyllä hommat niin ei mennyt jakeluun. Heidänkin papereissaan luki, että olen ensisynnyttäjä.



Vauva syntyi aamulla 5.32 ja lähdin kotiin jo ennen puoltapäivää. En kestänyt enää olla siinä laitoksessa.



Naistenklinikalla missä synnytin esikoisen oli todella ihanaa henkilökuntaa, minua kuunneltiin ja homma toimi hienosti. Mitään huonoa sanottavaa ei ole. Mutta Jorviin en enää ikinä mene synnyttämään.

Kaksi lasta synnyttänyt (-07 ja -09). Ensimmäisessä synnytyksessä aivan ihana kätilö, toisessa synnytyksessä ihan ok kätilö. Vuodeosastolla todella mukavat hoitajat. Jorviin menisin, jos vielä lapsia tekisin =)

ja pelkästään positiivisia kokemuksia; mukavat & ammattitaitoiset kätilöt ja hoitajat, ja toiveita kuunneltiin. Suosittelen!

Kokemus oli kaikin puolin hyvä, ei mitään valittamista. Osuimme vielä sellaiseen hetkeen, että ketään muuta ei ollut silloin synnyttämässä, mikä lienee hyvin harvinaista. Pääsin ammeeseen ja kaikkia toiveita kuunneltiin. Puudutustakin suorastaan tuputettiin, tosin sitten kun olin siihen suostuvainen, ei enää ehtinytkään - mutta ei se tuska sitten enää montaa minuuttia kestänytkään. Tunsin olevani hyvissä käsissä.



Myös osastolla oli ihan ok olla. Tosin näin toisen kanssa siellä ei niitä apuja ja neuvoja niin kaipaa, mutta uskoisin, että tarvittaessa niitäkin varmasti annetaan.

Kaksi hyvin erilaista kokemusta, esikoinen kiireellisella sektiolla, toinen normisti alakautta ja molemmista jäi hyvät muistot. Eka syntyi heinäkuussa (05) ja synnyttäjiä oli paljon, mutta silti palvelu yksilöllistä ja hyvää. Toinen syntyi tämän vuoden helmikuussa, rauhalliseen aikaan ja taas palvelu hyvää.



Toki kaikkien hoitoon osallistuneiden kanssa ei kemia aina täysin kohdannut, mutta silti hyvät muistot. Ei sieltä parasta ystävää oltu hakemassa, ammattiapua vain.