Saako sinua neuvoa?

En tietenkään suutu, jos minua neuvotaan silloin kun olen neuvoa pyytänyt.

Maailma on täynnä "hyväntahtoisia" neuvojia ja neuvoja kaipaavia on hyvin vähän. Minä kysyn, jos tarvitsen neuvoja. Kenenkään ei niitä tarvitse kysymättä tulla tyrkyttämään.

Saa neuvoa, etenkin jos pyydän neuvoa. Mutta saa muutenkin, en aina ehkä ole siitä niin mielissäni, mutta aiheesta saa neuvoa. 

Itselläni ei ole enää vanhempia tai isovanhempia elossa joten siltä suunnalta ei tule neuvoja. Eikä mua oo koskaan häirinnyt heidän neuvot nuorenpanakaan.

Nykyään saan neuvoja lähinnä lapsiltani. Tai oikeastaan kertovat miten itse jonkun jutun tekevät. Eikä haittaa vaikka neuvovat ruoanlaitossa vaikka olen heidät ruokkinut lähes koko elämän.

Neuvoa saa mutta pätemisestä voi heilahtaa sellainen verbaalinen täyslaidallinen että joku itkee.

Pyytämättömät neuvot ("neuvot") ärsyttää. Jos oikeasti tarvitsen neuvoa, pyydän sitä. Silloin on kivaa, kun joku auttaa omilla tiedoillaan. Pyytämättömät neuvot koen kontrollointina tai holhoavana. Ikään kuin teen itse väärin tai huonosti, johon sitten kerrotaan auttamisen varjolla, miten asia kuuluisi tehdä.

Inhoan jos mua neuvotaan silloin, kun en neuvoja tarvi. Muutoin neuvot kelpaa kyllä.

Joskus jopa maksan neuvoista. Mieluiten kysyn neuvoa. Pyytämättä tulevat neuvot ovat usein aika huonoja, nyt kun mummi ei enää elä. Häneltä kyllä tuli timanttia.

N42

Moni ”pätevä” henkilö naamioi pätemisensä hyväntahtoiseksi neuvomiseksi, mutta harvoin neuvon vastaanottaja on samaa mieltä. Jos neuvo tulee posin kautta iloisesti huomauttaen, niin saa neuvoa. Jos se tulee tyylillä ”mä parempana ihmisenä neuvon sua typerää”, joo ei saa neuvoa!!

Toisen neuvominen onkin taitolaji. Pitää ottaa huomioon, minkämoinen suhde ko. henkilöön on ja tarvitseeko toinen neuvoa. Toki asia on eri, jos neuvoa tai mielipidettä pyydetään.

Mutta...monikin neuvo tulee liikaa omasta elämästä, minä, minä ja miniä tein näin ja minulla esim. on näin, eikä neuvoja välttämättä ymmärrä, että toinen henkilö on erilainen. Myös omat tarpeet päteä ja tietää voipi olla etusijalla neuvoja jaettaessa.

Kysymykseen vastaan, että saa neuvoa, jos neuvoja ymmärtää meidän suhteen oikein.

Sitten on tietysti tilanteita, joissa kysytään tai tarvitaan ammatillista neuvoa ja 

silloin asiasta tietävä voi neuvoa kysymättäkin. Vaan sanoisin edelleen, ettei neuvojan tule koskaan asettua toisen yläpuolelle.

Neuvominen ja neuvominen. Yleisesti ottaen saa neuvoa, mutta esimerkiksi kuntosalilla kyllä koin todella epämiellyttäväksi, kun joku random mies kysyi, että saako neuvoa minua laitteen kanssa ja alkoikin neuvomaan minua siten, että koski minua. Oli ahdistavaa ja halusin tilanteesta pois. Joo, kiitos neuvoista.

Nyrkkisääntö on, ettei toista saa neuvoa, jos neuvoa ei pyydetä. Suurin osa elämästäon sitä, ettei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. On vain mielipide-eroja. Ja sinun mielipiteesi ei ole sen parempi kuin minunkaan.

Jos on vain yksi ainoa tapa, niin silloin saa neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoa saa mutta pätemisestä voi heilahtaa sellainen verbaalinen täyslaidallinen että joku itkee.

Miksi näin? Neuvon voi ottaa vastaan, mutta tehdä kuitenkin oman pään mukaan. Miksi pitää suuttua ja suututaa toinen? Erityisesti tämä kiinnostaisi. ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoa saa mutta pätemisestä voi heilahtaa sellainen verbaalinen täyslaidallinen että joku itkee.

Miksi näin? Neuvon voi ottaa vastaan, mutta tehdä kuitenkin oman pään mukaan. Miksi pitää suuttua ja suututaa toinen? Erityisesti tämä kiinnostaisi. ap.

Aloittajako kiitollisena ottaa vastaan neuvot, miten hänen pitäisi elämänsä elää? Miten pukeutua, mitä syödä, kenen kanssa seurustella, mihin uskoa ja mitä harrastaa. Niinkö?

Neuvojen tyrkyttäminen on erittäin epäkohteliasta. Suomessa arvostetaan erityisesti negatiivista kohteliaisuutta eli sitä, että ihmiset jätetään rauhaan. Ei toivottu neuvominen on toisen alueelle tunkeutumista ja rikkoo sosiaalisia normeja ja kirjoittamattomia käytössääntöjä.

Neuvot ovat usein surkuhupaisia tai naurettavia, mutta fiksuja neuvoja on kiinnostavaa kuunnella.

Olen syöpähoitojen jälkeen joutunut kymmenen vuoden ajan varomaan infektioita ja ns. koronaviisaat opastavat minua maskeissa, pisaratartunnoissa jne. Koomista.

Enpä muista koskaan saaneeni pyytämättä hyviä neuvoja. Usein ne ovat itsestäänselvyyksiä tai sitten idioottimaisuuksia, koska henkilö ei itse asiassa tiedä, mistä puhuu.

Totta kai voi neuvoa. Minä neuvon nuorempia ja nuoremmat neuvovat minua esimerkiksi töissä. Ei ole ongelma koko asia.

Saa neuvoa, ja pitääkin jos tarvetta.

Kunhan se sama neuvo pätee viä seuraavanakin päivänä, tai vartin päästä 😅

Neuvominen on taitolaji. Voi kysyä esim. Tarviitko apua tai ilmaista asian muodossa "mä teen tän tällä tavalla" tai "voi olla helpompaa tehdä tämä näin". Pahin mahdollinen tapa on yllättää joku huudahtamalla "MITÄ SÄ TEET?!!?" (ellei kyseessä ole joku hengenvaara), jonka jälkeen naureskellen alkaa neuvoa toista kuin pikkulasta.