Haluaisin olla naapurikyttääjä
Harmi vaan, ettei meidän naapurustossa tapahdu mitään. Hiljaista on kun huopatossutehtaalla. Aika ankeeta ja tylsää.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ei meidänkään naapurustossa tapahtu mitään, tosin se ei estä näitä naapurikyttääjiä ilmoittamasta isännöitsijälle olemattomasta melusta, eikä myöskään lasujen tekoa jos sisäpihalla lapset leikkivät keskenään ilman aikuista.
Onpas siellä ilkeitä naapurikyttääjiä. Mä olisin ihan kiltti sellanen, enkä valittais mistään. T:Ap
Kannattaa kytätä naapurikyttääjiä noilla hiljaisilla alueilla. Käyskentele pihalla ja kadulla/tiellä pitkin päivää ikäänkuin puuhailisit jotain, mutta pidä samalla avoimesti silmällä ikkunoita, jos jossain verho sattuu heilahtamaan. Merkkaa heti muistiin ja riennä sitten kertomaan näkemästäsi meille kiinnostuneille tälle palstalle.
Minunkin kyttäysintoni laimeni jo 90-luvulla, kun muutin kaupungin vuokratalosta omistusasuntoon. Kaikki elävät niin pikkoporvarillista elämää, ettei siitä mitään hupia saa. Toista oli ennen, kun naapurissa asui ensimmäisiä Suomeen muuttaneita somaleja, romaneja, narkkeja, alkkiksia ja mielenterveysongelmaisia.
Kyllä silloin kelpasi ihmisten postiluukuista kurkistella.
Vierailija kirjoitti:
Missä on sun oma elämä?
Kyttäys tuo sisältöä elämään.
No nyt joku pipopää työntää kottikärryjä kävelytiellä. Ettei vaan veis puutarhajätteitä kaupungin pusikkoon. T:Ap
Ei meidänkään naapurustossa tapahtu mitään, tosin se ei estä näitä naapurikyttääjiä ilmoittamasta isännöitsijälle olemattomasta melusta, eikä myöskään lasujen tekoa jos sisäpihalla lapset leikkivät keskenään ilman aikuista.