Uhmaikäiseni tarvitsee jatkuvasti shokkihoitoa.

Joka helvetin kerta kun joku homma ei mene samalla kaavamaisella tyylillä tai uhmiksen mielestä oikein, niin alkaa älytön karjuminen ja huuto, jota jatkuu vaikka 3 tuntia kerrallaan.

Olen päättänyt että kodissani minä kuitenkin päätän milloin vaatteet riisutaan, nukkumaan ei mennä ulkovaatteissa, autoon ei palata vaikka sieltä olisikin nukkuvana kannettu, yms.



Meni hermo totaalisesti ja nostin autoon ja ulos takaisin karjuvan uhmiksen takinkauluksesta portaille ilman kenkiä ja kysyin että jäätkö ulos vai tuletko sisälle.

Saman teen jos meinaa karata pihalle etuajassa, laitan oven karkaajan takana kiinni ja sanon että jää sitten sinne ulos yksin odottamaan. Tai jos ulospukeminen on yhtä temppuilua, puen itseni ja toisen lapsen ja jätän uhmiksen hetkeksi yksinään sisälle karjumaan.

Uhmis vaikeni kerralla ja huuto ja räyhääminen loppui. Hetkessä lapsi oli oma hyväntuulinen itsensä.

Tätä shokkihoitoa käytän kyllä jatkossakin, niin tunteja kestävät uhmahuudot ja rääkymiset loppuvat tässä huushollissa.