Minulle "huudettiin" muutama kuukausi sitten täällä palstalla, että

koska säälin läheisiäni (joilla on ongelmia) olen itsekäs ja sairas. Ja että kaikkia pitäisi pitää saman arvoisina.

Laitettiin esimerkki, että katsoa sodan uhrien kuvia jne.

Onko totta, että ihmisen pitäisi tuntea samoin katsoessaan kuvaa, jossa on joko miinaan astunut tuntematon mies tai miinaan astunut oma lapsi?

Miten itse ajattelet?

Mulle kerrottiin, että sääli on vaan itsekästä sairautta, enkä pidä kaikkia ihmisiä yhtä arvokkaina. Ajattelen siis niin (tyypin kommentin saamien yläpeukkujen mukaan) , että moni palstalainen saattaisi siis pelastaa palavasta talosta yhtälailla vieraan miehen kuin oman lapsensa.

Onko sulle vieras mies ja oma lapsi samalla viivalla? Onko ne siis sulle yhtä arvokkaita?