Usein kuulee haaveiltavan metsäasumiseata, täällä metsäasuja

Asunto on pieni, alle 40 M2, suuren järven ympäröimä, asun niemessä joka oikeastaan saari, pieni silta kulkee mantereelle. Lasken tämän silti niemeksi. Kyseessä on vanha mökki joka aikoinaan ollut kalamajana.
Lähin naapuri on maalaistalo 16 km päässä, siinä asuu iäkäs pariskunta, ei ehkä enää kauaa. Kaupoille joita on samassa keskittymässå kaksi on 21 km.
Mökkiin on vanha, nimeni poikki kulkee harjunjäänne ja siitä saan vereni, lähde onkin tässä parasta miltein. Rakastan näet saunomista ja minulla on myös iso vanha amme laiturilla ei johon tulee letkuyhteys aamun muuripadasta ja muurinpataan tulee letku hiekkapohjaisesta lähteestäni.
Toki uin myös paljon.
Pahinta metsässä on erakoituminen jonka ajoittain huomaa. Tosin olen asunut täällä vakituisemmin vasta vuoden ja aluksi aion olla vain kuukauden tai jotain. Etätyö ja kasvimaa, tuhannet litrat vanhojen viinimarjapensaiden marjoja saanut jäämään. Ja sienet joista innostuin ja lankojen värjäys luonnonaineilla.
Olen kutonut valtavasti ja löytänyt luovuutta malleihin ja väreihin.
Vanhempani sanovat että älä jää talveksi, äläkä ainakaan kekrinaikaan ole siellä mutta en kammoksu metsää ja sen olentoja. Koiran ottaisin mielelläni. Jos kuulen illalla laiturin narahtevan tai saunan oven käyvän en mene ulos. Kolistelen hieman, ihmisiä täällä ei käy ja kaikkia kulkijoita en tohtisi kohdata!
N 34 (Ja kyllä, rakastan kauhuelokuvia ja vanhoja hirviötarinoita!)