Lue keskustelun säännöt.
Isän vai äidin vai minkä vika?
23.11.2009 |
Ystäväpiirissäni on muutama raskaana ja muilla jo lapsia. Olen yrittänyt järjestää yhteistä tapaamista. Vastaukseksi olen saanut koottuja selityksiä: yksi ei suostu syömään kuin tissiä, toinen ei osaa nukkua ilman äitiä, kolmannelle isä ei kelpaa hoitajaksi, ja raskaana olevat ovat vaan niin raskaana että...
Onko vika äideissä jotka ovat tehneet itsestään korvaamattomia, isissä jotka eivät halua hoitaa ja/tai antaneet tehdä itsestään hyödyttömiä, vai jossain muualla?
Meidän lapselle kelpaa pullo ja isä. Tämä tehnee minusta jotenkin huonon heidän silmissä. En ole korvaamaton.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joillakin on kertakaikkiaan vaan niin huono itsetunto, että jos äiti jossain asiassa kokee olevansa korvaamaton, se näkyy ja kuuluu. Kyse pohjimmiltaan on äidin huonosta itsetunnosta tai ympäristön paineista tai sekäettä. Varmaan ystäväsi kehittelevät syyllisyyksiä itselleen jo pelkästä yksin vessassa kätnnistä saatikka pieni lenkki yksin olisi jo katastrofi. Hmm. Joillekin on vaan tärkeää olla korvaamaton. Mikäpä sen kuvion muuttaisi? Et sinä ainakaan ja jos uskallat sitä yrittää, saat kylmää vettä niskaasi. He tietävät mikä on parasta heidän vauvalle. Joskus se menee niinkin äärimmäisyyksiin, että isä pullautetaan ikään kuin pois perheestä vauvan synnyttyä. Ja kenenkäs syy se on, arvaat varmaan, ystäväsi kaltaisten äitien miehien syy tietenkin. Eh Eh
ja mä en todellakaan voisi lähteä jonnekin illanitujaisiin moneksi tunniksi kun ei tuo lapsi ole kuin tissiä ikänään syönyt. pitäisikö mun opettaa lapseni pullolle ihan vain sunkaltaistesi ihmisten takia ap? mikä siinä on niin vaikea käsittää, että jotkut vauvat onnekseen saavat ravintonsa äidiltään?
voi kaiketi juoda myös sitä äidinmäitoa...onneksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se voi olla totta! sen voisi sit tietty sanoa, eikä pistää lapsen kontolle... :)
ap
voi kaiketi juoda myös sitä äidinmäitoa...onneksi
rinta on aivan eri asia kuin tutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvan äidin ei tosiaan ole helppo mennä mihinkään ilman vauvaa: tuttipullo ei aina kelpaa.
Meilläkin vauva tarvitsee nimenomaan minua (äitiä) iltaisin imetyksen takia. Päiväsaikaan hän viihtyy mainiosti isän kanssa mukista pumpattua maitoa juoden. En silti koe olevani liian kiinni vauvassa tai sysääväni puolisoani syrjään: minä olen päivisin töissä, isä vauvan kanssa (lähes) 24/7.
mutta kun oli täysimetetty, ja teki totaalistopin pullon kanssa 4 kk iässä, niin minä ainakin olin tissin kanssa aika korvaamaton... Mukista alkoi sitten juoda 7-8 kk iässä, mutta siinä oli väli, että äidin oli oltava läsnä tasaisin väliajoin. Ja lapsi on minulle ainakin niin tärkeä, etten antaisi toisen itkeä janoaan minkään hippaloinnin takia.
Olin ekaa kertaa pois yön kotoa, kun lapsi oli tasan 11 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut raskaana ollessa ensin lähes puoleen väliin saakka pahoinvoiva ja sitten vaan niin väsynyt (hemoglobiini on ollut alle 100) ettei ole jaksanut mihinkään ylimääräiseen (edes kivaan) lähteä.
Kolmas lapsemme oli todellinen tissitakiainen, söi tunnin välein öin ja päivin, eikä maitoa ehtinyt näiden syöttöjen välissä pumppaamaan varalle. Lapsella oli maitoallergia epäily, ja sai korvikkeista reaktion (oksenteli, vatsavaivoja ja ripulia) joten korvikkeen syöttö ei tullut kysymykseen. Jatkuvista heräilyistä johtuen olin myös todella väsynyt, en siis ensimmäisen vuoden aikana käynyt missään ilman vauvaa.
Lapsi on edelleen "äidin poika", mutta isä osallistuu lapsen hoitoon viihdyttämällä ja syöttämällä kiinteitä jne. Puhuttiin ensimmäisen vuoden aikana paljon juuri näistä syistä, miksi vauva oli äidissä kiinni, enklä usko miehen kokeneen olevan ulkopuolinen.
...enää kavereita kun on mies ja lapsi?
muista tämä sitten kun "kavereittesi" mies lähtee :)