Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämelle: pelkäätkö kuolemaa?
Kommentit (51)
Kyllä pelkään. Vaikkakin toisaalta toivon sitä itselleni koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kiva olla olemassa. Harmittaa, että joku päivä kaikki loppuu.
Kyllä pelkään. En haluaisi kuolla koskaan. Nainen 46v
Näen töissä päivittäin että kuolema ei ole pahinta mitä voi käydä, joten en pelkää kuolemaa, mutta vanhenemista ja sairauksia kyllä.
Ikä n. 40v
En pelkää. Minulla on yksi kokemus, jonka jälkeen en ole enää pelännyt kuolemaa. Toivon saavani kuolla vain mahdollisimman kivuttomasti, mutta niin kai jokainen. Ikää on 70 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläville on jokaiselle annettu kaksi lahjaa: syntymä ja kuolema. Miksi toiset pelkäävät elämää ja toiset kuolemaa?
En, se tulee olemaan aikanaan helpotus. Kuolemaa mahdollisesti edeltävää kipua kyllä vähän pelkään, mutta eipä sitäkään sitten enää kohta kuolleena muista.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään vain kuoleman hetkeä, koska en tiedä miten kivuliasta se on. Sen jälkeistä tilaa en pelkää, koska uskon että sielu jää eloon.
Enkä ole uskovainen.
En, eipä siinä olemattomuudessaan ole pelättävää. Haikea on kyllä ajatus kaiken loppumisesta. Olen 49.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon kuolemaa ajoissa jos vaihtoehtona on se mitä näen päivittäin sairaalan vuodeosastolla olevien potilaiden vanhuuden olevan. Mielummin kuolisin vaikka huomenna kuin sellainen tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Toivon kuolemaa ajoissa jos vaihtoehtona on se mitä näen päivittäin sairaalan vuodeosastolla olevien potilaiden vanhuuden olevan. Mielummin kuolisin vaikka huomenna kuin sellainen tulevaisuus.
Niin ja ikää 45v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut sanoa hyvästejä isälleni kun hän kuoli, lohduttaudun ajatuksella että tavataan vielä kun itselle käy samoin. En pelkää kuolemaa yhtä paljon kuin ennen sitä, mutta tiedän että jos kerrottaisiin että kuolen kohta, säikähtäisin silti ihan saatanasti. N30
Käsi sydämellä pelkään, koska minua tarvitaan vielä.
En halua kuolla ennen kuin lapseni ovat omillaan, ja ennen kuin olen huolehtinut vanhemmilleni hyvän vanhuuden. Vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia.
Omalla kohdallani pelkään vain kipua ja kärsimystä ja sitä että kuolen ennen kuin olen nähnyt lasteni saavuttavan hyvän elämän omillaan, ja vanhempieni hyvän kuoleman. Sitten voin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huolissani läheisteni puolesta ja heidän pärjäämisestä. Oman elämäni päättymistä en muuten pitäisi ollenkaan huonona asiana. Olen myös ollut tilanteessa jossa luulin että se oli siinä, tästä en enää herää.
Silti varmaan pelkäisin kuolemaan liittyvää kipua ja itse tapahtumaa, esimerkiksi jos joku puukkomies tms. juoksisi kohti pahoissa aikeissa niin olisin varmasti kauhuissani. Tai kun huomaisin olevani karhuemon ja pentujen välissä vaellusretkellä.
Välillä käy pelko, jos kovin nuorena kuolee. Lapset alaikäisiä ja haluaa nähdä heidän elämää pidemmälle.
En oikeastaan pelkää. Teoriassa pelkään vähän päiviä, viikkoja, kuukausia, ennen kuolemaa. Siis mahdollisia kipuja, pahoinvointia, heikkoutta sekä sosiaalisesti ahdistavia tilanteita. En kuitenkaan tunne pelon tunteita ajatellessani edes noita kuoleman aspekteja, siksi sanoin "teoriassa".
Ehkä pelottomuuteni johtuu siitä, että katson kuolemani olevan vielä niin kaukana tulevaisuudessa. Olen nelikymppinen eikä minulla ole kuolemanvaarallista sairautta. Tietysti mitä tahansa voi sattua.
Toisaalta, voi olla etteivät vanhat ja kuolemansairaatkaan ihmiset yleensä pelkää kuolemaa. Ihmiset ovat aina kuolleet, koko ihmiskunnan historian ajan. Ehkä sitä varten on kehittynyt joku psyykkinen mekanismi, joka saa lähellä kuolemaa olevan ihmisen löytämään siihen sopivan ja rauhoittavan suhtautumisen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
miksi kuolemaa pitäisi pelätä.
jokaisen ihmisen syntymä ja kuolema on määrätty.
kun aika tulee täyteen niin ihminen kuolee.
kukaan ihminen ei itse päätä kuolemansa hetkeä.
turha höpöttää lapsistaan ja vanhemmistaan. minä sitä ja tätä. itsekeskeisiä ihmisiä.
En tällä hetkellä koska se on niin etäinen. Tilanen voi muuttua kun se tulee ajankohtaiseksi.
En koska se on meille kaikille yhteinen yhtä varmasti tapahtuva asia kuin meidän syntymäkin. Odotan tätä ainutlaatuista kokemusta, eli sitä miltä se tuntuu, mutta ei minulla mikään kiire ole sitä kokemaan. Jos varmuudella saisi kokea ja herätä sitten vielä eloon niin olisin heti valmis kokeilemaan tuotakin.
Syntymä ja kuolema lienevät meille kaikille ainoa lähes samanlainen kokemus ja kaikki muu onkin sitten yksilöllistä. Tosin tapa kuolla on meille jokaiselle erilainen, mutta aivan viime hetki, se kun aivotoiminta sammuu on kyllä melko yhteneväinen, riippumatta siitä mitä sitä ennen on tapahtunut.
Kyllä vähän pelkään.
Isomies