Lue keskustelun säännöt.
Huonojen kaverisuhteiden jättämät jäljet
13.10.2021 |
Olen tajunnut että kilttiä ja miellyttämishaluista luonnettani on käytetty hyväksi kaveruussuhteissa, varsinkin nuorempana. Nykyään en juuri halua ystävystyä ellei oikeasti ole kyseessä lämmin ja aito tyyppi.
Yksi "ystävä" sai kiedottua verkkoonsa jo alakoulussa. Muistan kun joskus odotin tuota kaveria ennen koulun alkua, kun oltiin sovittu ja myöhästyin sen takia. Kaveri sanoi menneensä toista reittiä. Myöhemmin kaveri alkoi mitätöidä ja käyttämään hyväksi kiltteyttäni.
Lukiossa meillä oli neljän tytön kaveriporukka, jonka ulkopuolelle lopulta jäin. Minua ei otettu enää porukkaan mukaan. Syy oli kuulemma se, että puhuin liikaa pojista.
Myöhemmin esimurrosiässa ja täysikään asti kaverinani olleeseen tyttöön ystävystyin ja hän oli kontrolloiva ja pomottava. Hän alkoi antaa palautetta miten olin milloinkin käyttäytynyt ja myös huonoa palautetta. Hän suuttui, jos asiat eivät menneet hänen pillin mukaan. Hän oli myös mustasukkainen minusta. Lakkasin vain vastaamatta hänen yhteydenottoihin, koska en kestänyt enää häntä vaikka olimme olleet vuosikaudet "ystäviä" .
Myöhemmin muitakin ystävänä pitämiäni ihmisiä on lakannut vain pitämästä yhteyttä esim. kun ovat alkaneet seurustella tai muun syyn takia.
Olen vasta nyt havahtunut miten huonoja ystävyyssuhteita minulla on ollutkaan. En tämän takia hirmu helposti avaudu itsestäni uusille ihmisille ja pidän etäisyyttä. Olen saanut kokea liikaa huonoja ja ei-vastavuoroisia ja jopa ilkeitä ystävyyssuhteita, joten en nykyään juuri halua tutustua ihmisiin sen syvällisemmin,jos ei oikeasti synkkaa tai ole kiltti tyyppi. Harva ihminen on sen arvoinen.
Resonoiko kenessäkään muussa tää teema huonoista ystävyyssuhteista? Ja onko ne jättäneet jälkiä teihin? Ja millaisia?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Pomottavat ja syyllistävät kaverit olen jättänyt menneeseen. Ennen minua oli helppo vetää narusta ja saada toimimaan miten toinen halusi. Ei enää. Olen mieluiten yksin.
Minustakin on tullut tämän takia hyvin paljon itsekseen viihtyvä tyyppi ja harvojen ja valittujen kanssa aikaa viettävä. En oikein usko enää kovinkaan monen ihmisen olevan oikeasti toisia ajatteleva tai ystävyyden väärti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, en enää halua laajaa kaveripiiriä, vaan pari lähestä ystävää riittää. En luota uusiin ihmisiin, että päästäisin heidät hirveän lähelle, ainakaan ihan herkästi. Jos huomaan jonkun olevan pahanpuhuja, en enää kerro hänelle asioitani ja pidän välit erittäin pinnallisella tasolla. Elämä on yksinäisempää mutta draamatonta. T. N28
Lapsena mulla oli paljon kavereita mutta murrosiän kynnyksellä kaverit alkoivat vähentyä jonkin verran. Sillon tuli usein yhteentörmäyksiä muiden tyttöjen kanssa. Teini iässä olin itseasiassa todella vihattu ja syrjitty. Sillon oli muutama "kaveri" jotka olivat kanssani ilmeisesti ihan vaan velvollisuudesta. Uusia kavereita pienellä paikkakunnalla en onnistunut hankkia vaikka olen hyvin avoin.
Nyt aikuisena on muutama kaveri. Aikalailla sama meininki jatkuu kuin teininä eli osa naisista vihaa minua...kyllähän se jälkensä jättää mutta aikuisena olen onnistunut solmia uusia suhteita huolimatta teini iän rankoista kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Jep, en enää halua laajaa kaveripiiriä, vaan pari lähestä ystävää riittää. En luota uusiin ihmisiin, että päästäisin heidät hirveän lähelle, ainakaan ihan herkästi. Jos huomaan jonkun olevan pahanpuhuja, en enää kerro hänelle asioitani ja pidän välit erittäin pinnallisella tasolla. Elämä on yksinäisempää mutta draamatonta. T. N28
Sama täällä. Nykyään rajaan heti juoruavat ja pahansuovat ihmiset pois enkä edes halua tutustua lähemmin. Ystäviä minulla ei montaa ole ja ystäväpiirikin kutistunut entisestään mikä taas lisännyt tätä ajatusta, että harva on oikea ystävä. En silti kaipaa edes laajaa ystäväpiiriä ja avaan vain harvoille ja valituille itseäni,koska valitettavan usein olen kokenut ne ihmisten nurjat puolet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsena mulla oli paljon kavereita mutta murrosiän kynnyksellä kaverit alkoivat vähentyä jonkin verran. Sillon tuli usein yhteentörmäyksiä muiden tyttöjen kanssa. Teini iässä olin itseasiassa todella vihattu ja syrjitty. Sillon oli muutama "kaveri" jotka olivat kanssani ilmeisesti ihan vaan velvollisuudesta. Uusia kavereita pienellä paikkakunnalla en onnistunut hankkia vaikka olen hyvin avoin.
Nyt aikuisena on muutama kaveri. Aikalailla sama meininki jatkuu kuin teininä eli osa naisista vihaa minua...kyllähän se jälkensä jättää mutta aikuisena olen onnistunut solmia uusia suhteita huolimatta teini iän rankoista kokemuksista.
Piristävää kuulla, että olet onnistunut luomaan rankoista kokemuksista huolimatta ystävyyssuhteita. Saako udella miten olet tehnyt sen? :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena mulla oli paljon kavereita mutta murrosiän kynnyksellä kaverit alkoivat vähentyä jonkin verran. Sillon tuli usein yhteentörmäyksiä muiden tyttöjen kanssa. Teini iässä olin itseasiassa todella vihattu ja syrjitty. Sillon oli muutama "kaveri" jotka olivat kanssani ilmeisesti ihan vaan velvollisuudesta. Uusia kavereita pienellä paikkakunnalla en onnistunut hankkia vaikka olen hyvin avoin.
Nyt aikuisena on muutama kaveri. Aikalailla sama meininki jatkuu kuin teininä eli osa naisista vihaa minua...kyllähän se jälkensä jättää mutta aikuisena olen onnistunut solmia uusia suhteita huolimatta teini iän rankoista kokemuksista.
Piristävää kuulla, että olet onnistunut luomaan rankoista kokemuksista huolimatta ystävyyssuhteita. Saako udella miten olet tehnyt sen? :) Ap
Olen joutunut tehdä paljon töitä itseni kanssa ja itsetuntoni kanssa. Olen käynyt psykologilla ja työstänyt asioita jotta olen päässyt yli rankoista asioista. Olen päättänyt ottaa eri asenteen enkä ota sitä itseeni jos joku ei halua ystävystyä. Yhä minun on helppo ystävystyä jos vain saan jotain vastakaikua(yleensä en saa). Olen luonnostaan kiinnostunut ihmisistä. Minulla auttoi lisäksi paikkakunnan vaihto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi minulle pahaa tekevä ystävyyssuhde kesti peräti 30 vuotta. Vasta keski-iän kynnyksellä opin alkamaan asettamaan rajojani, ja tulin lähes heti jätetyksi. Hylkääminen aiheutti trauman, mutta toisaalta voin nyt muuten paremmin.
Muita ystäviä on pari. Näen heitä harvakseltaan, mutta olen ihan tyytyväinen. Perheestä on eniten seuraa.
Pomottavat ja syyllistävät kaverit olen jättänyt menneeseen. Ennen minua oli helppo vetää narusta ja saada toimimaan miten toinen halusi. Ei enää. Olen mieluiten yksin.