Onko totta, että jos tekee lapset liian tiuhaan niin joku keskimmäisistä voi

Kyseessä täysin mutu-juttu, en ole asiantuntija. Tuttavapiirissä olen kiinnittänyt huomiota siihen että perheissä joissa lapsia 3+ on aina keskimmäisillä joku "ongelma", vilkkaus, keskittymishäiriö tms, virallisella diagnoosilla tai ilman. Mielessäni olen ajatellut että johtuu huomion puutteesta tmv... Anteeksi jos kuulostin syyttävältä, itsellä kaksi lasta joista vanhemmalla on ylivilkkautta, ei diag.

Meillä keskimmäiset juuri kaikkein rauhallisimmat, esikoinen ja kuopus niitä vilkkaita.

muilla 2v tai hieman alle

sandwich-syndrooma niin löytyy juttua.

on vain sanontoja mutta ei yleensä pidä paikkaansa.

että perheen keskimmäisistä kasvaa luontaisia diplomaatteja, koska joutuvat usein sovittelemaan ristiriitoja vanhemman ja nuoremman välillä. En tiedä, millaisella ikäerolla tuollaisia lapsia kasvaa, enkä muista sitäkään, kuka tutkimuksen oli tehnyt.



Se vaan jäi niin hyvin mieleen, kun olen kolmesta lapsesta se keskimmäinen. Tutkimustulos hiveli ilmeisesti itsetuntoa...

Itse asiassa esikoisella neurologisia ongelmia.

Mutta nämä suurperheiden parjaajat kyllä keksivät vaikka mitä. Ellei keskimmäisillä ole joku neurologinen ongelma siksi, ettei äiti ehdi olla heidän kans, he väittää, että rauhallisuus johtuu siitä, ettei äiti ehdi kiinnittää huomiota ja yrittävät olla äidille mieliksi.

Eli aivan sama. Nämä kahden lapsen perusmammat jaksaa keksiä vaikka millaisia syitä, että saavat haukkua suurperheitä.

Joskus vain miettii, että eikö heillä ole tarpeeksi tekemistä ja sisältöä elämässä kun jää aika pohtia niin kovasti toisten elämää. Jos on sinut itsensä kanssa ja elämä kunnossa, ei pitäisi olla tällaiseen aikaa ja kiinnostusta.

Meillä keskimmäiset juuri kaikkein rauhallisimmat, esikoinen ja kuopus niitä vilkkaita.

joista keskimmäinen kaikkein helpoin ja rauhallisin, kuitenkin hyväntuulinen ja iloinen tyttö, ei siis mikään masentunut mölliäinen. Esikoinen on kova kiukuttelemaan ja hermot menee useampaan kertaan viikossa. Kuopus taas on vilkas, tosin ihan kiltti ja hyväntuulinen. Mutta ei siis voi yleistää tässäkään.

Itse olen perheen keskimmäinen, ja taidan olla se, joka on aiheuttanut vähiten murhetta vanhemmilleen ja jolla on "normaaleimmat" ja hyvät välit vanhempiinsa, verrattuna nuorempaan ja vanhempaan sisarukseen. Tosin ikäeroa sisaruksiini on molempiin 4v. eli ei kovin tiheä väli.

Taitaa miehenikin olla se helpoin ja tasapainoisin lapsi perheessään, isolla ja pienemmällä sisaruksella rahaongelmia, neurologisia että psyykkisiäkin ongelmia.



Mä olen ihan tyytyväinen keskimmäisenä oloon:)

jokainen syntyvä lapsi on oma yksilöllinen persoonansa tempperamentiltaan katsomatta siihen millä ikäerolla ja monentenako sattuu syntymään. Tokihan sosiaalinen ympäristökin vaikuttaa eli perhe, suku, leikki-, kerho-, koulu- ja opiskelukaverit. Tutkikaas vaikka vähän sukujanne niin näette ehkä sieltä ominaisuuksia omissa jälkeläisissänne. Yksi tekijä tietenkin on äidin raskaudenaikainen päihteidenkäyttö! Niin ja uskokaa tai älkää nin toki vanhempien antamalla ajalla ja kasvatuksella on myös merkitys!

Meillä kuudes tulossa, lyhin ikäero 1v7kk ja pisin väli 7v3kk. Ei ole vielä ainakaan kenelläkään minkäänlaisia oireita mihinkään suuntaan. Toinen tyttäreni, joka oli pitkään ns. keskimmäinen lapsi käy yläasteen "pahinta" eli kahdeksatta luokkaa 9,2 keskiarvolla, jos erityislapseksi haluaa sanoa, niin hän on erityisen lahjakas kielissä sekä kuvaamataidossa ;-D

Koska jos on 4/6/8 lasta, ei kukaan heistä ole keskimmäinen ;-).



Tosin tämä teoria kaatuu siihen, että ennen kuin neljäs lapsi syntyy, on toinen lapsi hetken keskimmäinen. Samoin ennen kuin kuudes lapsi syntyy, on kolmas lapsi hetken keskimmäinen.



Meillä on tuttavapiirissä paljon perheitä, joissa lapsia 3+ (4-9 lapsen perheitä) enkä ole kiinnittänyt samaan ilmiöön huomiota.



Omilleni (5) olen sanonut, että meillä sekä 2. lapsi että 3. lapsi ovat olleet keskimmäisiä. 2. lapsi ehti olla keskimmäinen vajaa kolme vuotta, 3. lapselle tuo jäi pysyväksi olotilaksi.

Vauva-aikana varmaan vauva vie kyllä oman osansa ajasta, mutta sen jälkeen ei löydy mitään selitystä sille, että juuri keskimmäinen lapsi jäisi vähemmälle huomiolle.



Joku tässä ketjussa sanoi hyvin: jostain syystä osalle kahden lapsen äitejä on tärkeä todistella, ettei suuremman perheen lapsille voi olla riittävästi aikaa. Jää sellainen olo, että heidän on pieni pakko keksiä syy, miksi 3+ lasta on niin hurjan paha juttu. (Eikä tosiaan kaikille kahden lapsen äideille, vaan tosiaan sille osalle - varmasti sitten samanlaisia pöhköjä löytyy isompien perheiden äideistä, jotka puolestaan mollaavat "vain" yhden-kahden lapsen perheitä.)



On muutenkin mielenkiintoista olettaa, ettei aika riitä isommassa perheessä. Varmasti yksi lapsi saa reilusti jakamatonta huomiota ja varmasti on haastellisempaa huomioida useampaa lasta. Mutta isommassa perheessä on tukea jne myös sisaruksista.



Meillä reilusti 3+ perheessä myös isommat sisarukset ovat tosi, tosi tärkeitä pienemmilleen. Ja toisin päin. Nyt kun vanhin on jo sen ikäinen, että on muuttanut omilleen, käyvät pienemmät lapset mm. aina silloin tällöin hänellä yökylässä. Hyviä muistoja siitäkin jää, kuinka isosiskon kanssa touhuttiin aikoinaan joko kotona tai hänen omassa kodissaan.



Sisarus on rikkaus =), niin se vaan on.

ei todellakaan pidä paikkaansa, ikävä tuottaa pettymys.



voitais keskustella vaihteeks siitä miksi ainokaiset on niin hankalia ja ärsyttäviä kun saavat kaiken periksi, eivät opi odottamaan eikä joustamaan...

siinä tehtiin testitilanne jossa näytettiin konkreettisesti asia:



äiti ja lapsi huoneessa. Äiti käyttäytyy kuin lapsi olisi ilmaa.

tilanne 1)Esikoinen. Esikoinen yritti kiinnittää äidin huomiota hellimällä ja sanomalla minä rakastan sinua ym ym.

tilanne 2) toinen/keskimmäinen lapsi. Hän yritti saada huomiota "rajoja" rikkomalla ja kapinoimalla.



Taustalla oli joku tutkimus jossa tuota käytöseroa oli tutkittu, mutten muista siitä enempää. Muistan vaan että mainittiin, että kaikki "suurmiehet" Martin Luther King ja Florence Nightingale ovat olleet toisia lapsia.



Uskon että tuo perusero on käytöksessä, vielä kun siihen lisää temperamentin erot saa mukavan coctailin käyttäytymistä.

että lapsi on hiljainen, kiltti, sopeutuvainen diplomaatti. Olin itse juuri sellainen ja keskimmäinen kolmesta. Aikuisena on ollut kova työ oppia, mitä itse ihan oikeasti elämältä haluan ja pistää rajat muille ihmisille sen suhteen, miten minua voi kohdella. Toisin sanoen se uhmaikä on edessä jossain vaiheessa kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.

odota teini-ikää, silloin meilläkin vaihtui roolit.

Meillä keskimmäiset juuri kaikkein rauhallisimmat, esikoinen ja kuopus niitä vilkkaita.

Kyseessä täysin mutu-juttu, en ole asiantuntija. Tuttavapiirissä olen kiinnittänyt huomiota siihen että perheissä joissa lapsia 3+ on aina keskimmäisillä joku "ongelma", vilkkaus, keskittymishäiriö tms, virallisella diagnoosilla tai ilman. Mielessäni olen ajatellut että johtuu huomion puutteesta tmv...

Anteeksi jos kuulostin syyttävältä, itsellä kaksi lasta joista vanhemmalla on ylivilkkautta, ei diag.

keskimmäiset ovat väliinputoajia.



Kerran kuuntelin sivusta, kun pari äitiä valittivat lastensa käytöstä. Keskustelun päätteeksi ihmetteivät, miksi se on kaikilla aina se keskimmäinen lapsi, joka aiheuttaa huolta.



Tämän takia meillä on vain kaksi lasta. Kummallakin on oma erityisasema; toisella esikoisen, toisella kuopuksen. Noh.... ei se nyt ainut syy ole, mutta yksi syy muiden joukossa.