Nainen, onko miehesi kaapissa?

Ei, kyllä se tuossa vieressä sohvalla istuu. Ei edes mahtuisi kaappiin. 

On. Menee aina siksi aikaa sinne kun rakastajani tulee käymään.

Ex varmaan on. Alkkis. Seksiä kännissä ja silmät kiinni, naisen orkku ei prioriteetti. Aina muka mielessä vaikea, käsittelemätön rakkaus entiseen naisystävään, joka vaikeutti suhdetta. (Lopulta ei muistanut edes nimiä oikein, kun näistä yritti puhua) Pari kertaa näin kun toinen mies yritti iskeä. Naisvihaajaksi paljastui. Kun otin homouden puheeksi, löi.

Elää yksin ja katkerana. En ymmärrä miten vaikeaa se on rentoutua ja tunnustaa ilmiselvä asia.

Olisin kyllä pettynyt jos olisi. Lähinnä siihen ettei uskaltaisi mulle myöntää.

Ei, kyllä se ihan töissä on.

Ei. Hän on futismatsissa. Ja lisäksi meillä on kyllä kaapit niin täynnä, että niihin ei kyllä mahdu mitään enää.

Oli eilen kaverina kantamassa komeroa.

Minun puolestani kaapissa saa halutessaan pysyä vaikka koko elämänsä mutta tuollaisesta kulissiliittomeiningistä en pidä. Sen verran pitäisi olla selkärankaa, että pysyisi sitten sinkkuna ja harrastaisi seksisuhteita siinä ohessa aina silloin, kun sattuu huvittamaan. Niitähän kun voi harrastaa niin salaa kuin tykkää. Tuollainen tarkoituksellinen puolison huijaaminen on sen sijaan halpamaista ja raukkamaista.

Jossain vaiheessa oman seksuaalisen suuntautumisen peittely ja kieltäminen alkaa kyllä heijastua käytökseen eikä mitenkään hyvällä tavalla. Seurustelin hyvin nuorena lyhyen aikaa erään miehen kanssa, joka näin jälkeenpäin mietittynä oli selvä kaappihomo. Seksivaikeudet pystyin sulattamaan mutta en esimerkiksi sitä, kuinka hänellä oli jatkuvasti tapana mollata naisia, yökötellä naisellisia muotoja koska ne ovat hänen mielestään "läskiä" ja vittuilla alituiseen naisen logiikasta. Siitä jäi nuorelle tytölle todella paha käsitys parisuhteista pitkäksi aikaa ja vasta aikuisena tajusin, että "vika" oli sataprosenttisesti hänessä. Toivottavasti hän on nykyään sinut itsensä kanssa eikä yritä väkisin seurustella naisten kanssa.