Onko kenenkään muun mielestä hassua, että ekologiset ja kierrätysmateriaalista valmistetut tuotteet maksavat niin paljon?

Hauskuus ja outous noissa tuotteissa, eritoten vaatteissa ja käyttötavaroissa on niiden heikko laatu. Niissä on keskitytty niin tiiviisti kierrätettävyyteen ja biohajoavuuteen, että kuluttajat ovat unohtaneet että paras ekoteko ei ole kertakäyttötuote, vaan tuote jonka parhaimmillaan joudut ostamaan vain yhden kerran.

Vierailija kirjoitti:

Hauskuus ja outous noissa tuotteissa, eritoten vaatteissa ja käyttötavaroissa on niiden heikko laatu. Niissä on keskitytty niin tiiviisti kierrätettävyyteen ja biohajoavuuteen, että kuluttajat ovat unohtaneet että paras ekoteko ei ole kertakäyttötuote, vaan tuote jonka parhaimmillaan joudut ostamaan vain yhden kerran.

Tulevaisuudessa myydään täysin maantuvia vaatteita. Ja ihmitellään, kun sadetakki mätänee päälle. :D

Miksi se on mielestäsi outoa? Eikö ole itsestään selvää, että lannoitetulla pellolla puuvillaa kasvaa enemmän kuin luomupellolla? Tai että kierrätyskuidut joudutaan erottelemaan liasta, roskasta yms. ennen valmistusta, jolloin se on haastavampaa kuin puhtaan puuvillasta valmistetun kuidun käsittely?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskuus ja outous noissa tuotteissa, eritoten vaatteissa ja käyttötavaroissa on niiden heikko laatu. Niissä on keskitytty niin tiiviisti kierrätettävyyteen ja biohajoavuuteen, että kuluttajat ovat unohtaneet että paras ekoteko ei ole kertakäyttötuote, vaan tuote jonka parhaimmillaan joudut ostamaan vain yhden kerran.

Tulevaisuudessa myydään täysin maantuvia vaatteita. Ja ihmitellään, kun sadetakki mätänee päälle. :D

Kärjistettynä, juu. Mutta onhan se oikeasti ongelma kun tuotteita valmistetaan itseasiassa sitä kierrätystä silmälläpitäen. Se kasvattaa kulutusta. Tuotanto, kuljetus, varastointi ja jätteen käsittely taas uudeksi raaka-aineeksi kasvavat kulutuksen mukana. Aina tarvitaan prosessiin myös uutta raaka-ainetta, useimpia kun ei voi vetää myllyn läpi kuin kerran, minkä jälkeen ne ovat lopullisesti jätettä.

Pienet valmistusmäärät lisäävät hintaa, uudet menetelmät maksavat koska niiden kehittely maksaa.

Ikävä tosiasia on, että ympäristölle haitallisia tuotteita tuetaan eri maissa verovaroin ja muilla keinoilla, esim. Ihmisoikeuksia polkemalla.

Sitten on tietenkin brändäys-lisä. Tuote on muodostunut ja siitä voi pyytää enemmän.

Ekologiset sertifikaatit maksavat ja se siirtyy hintoihin.

Syitä on useita.

Media rakastaa megatrendejä, kuten ilmastonmuutosta. Se laatii näistä päivittäin uutisia, jotta yrityksille olisi helppo mainostaa niiden aallolla. Koko ekologisuus on kuin muovikassi, jonka hintoja korotettiin ilmastosyistä. Korotuksesta tulleet lisärahat eivät mihinkään ilmastorahastoon kuitenkaan menneet, siis muualle kuin kauppialle kasvavana tulovirtana. Ja kaikki uskoo hyvän asian eteen.