Kysymys uskovaisille (kristityille)

Voi se niinkin olla, mutta en silti koe elämässä mitään menettäneeni vaikka olen uskossa ollut.

Pidän mahdollisena. Vanhemmiten olen itse asiassa alkanut epäillä, että kaikki ihmisten uskonnot saattavat olla hölynpölyä. Uskon kokemusperäisesti kyllä että jonkinlainen Jumala on, mutta voi olla ettei se ole niin ihmisen kaltainen kuin mitä esim. kristinusko antaa ymmärtää. 

Tottakai se on mahdollista. Kuten myös se, että ateisti on väärässä. Usko on uskoa, ei tietoa, jo määritelmän mukaan. En kyllä koe, että uskostani on minulle mitään haittaakaan, joten en pidä riskiä suurena.

Itse asiassa juuri riskienhallinnan kannalta kristinusko on paras panostus iankaikkisuuteen. Jos ateistit ovat oikeassa, kristitty ei ole kuollessaan hävinnyt mitään, mutta jos kristityt ovatkin oikeassa, ateisti on menettänyt paljon.

No, vaikea uskoa niin. Jumalan läsnäolo Pyhän Hengen kautta on kokemus, joka pitää minut uskossa. 

Totta kai. Tein uskonratkaisuni osittain järkeen perustuen. Jos buddhalaisuus on oikeassa, niin synnyn vain uudestaan ensi elämässä. Jos kristinusko on oikeassa enkä ole kristitty, joudun helvettiin. Parempi valita kristinusko. Minulle ei myöskään sovi ateismi, koska jos mitään kuolemanjälkeistä elämää ei ole, niin miksi tekisin mitään järkevää eläessäni. Toisin sanoen usko auttaa luomaan elämälleni merkityksen ja tekee minuta paremman ihmisen.

Tuskin moni on vanhana katunut että on elänyt elämänsä pyrkien noudattamaan 10 käskyä? Uskonto antaa elämälle tarkoituksen ja teoille suuremman merkityksen. Kristinusko ei ole kovin vaikea noudatta ja uskon vaatima "teatteri", eli häät, hautajaiset etc. ovat aika kevyitä.  Onko hyvä kristitty keskimäärin ahdasmielisempi kuin ei-uskova tai jonkun muun uskon uskovainen? Ymmärrän kyllä että sukupuolivähemmistöjen elämään kristinusko voi vaikuttaa paljonkin. En ole enää edes vähän uskovainen kuten lapsena, mutta hyväksyn suurista uskonnoista sekä kristinuskon että buddhalaisuuden.

Et ole aidosti uskova ja kristitty jos sinulla ei ole niin suurta uskoa ja varmuutta asiasta, että pidät mahdollisena ettei se ole totta lainkaan.

Ihmiset jotka varmuudellä väittävät tietävänsä jotain hengellisiä asioita vain teeskentelevät olevansa muita parempia kristittyjä ja valehtelevat

Minä taas koko ajan uskon enemmän ja Raamatun Sanan nerokkuus enemmän ja enemmän kirkastuu minulle.

Varmaan aika moni ateisti (itse ainakin) oli aidosti uskovainen kun kerran vauvana oli kirkkoon liitetty, kirkossa ravattu ja kotona iltarukoukset jne. Sitten joskus teini-iässä sitä alkaa kyseenalaistaa asioita ja tajuaa että hetkonen onko tässä mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka varmuudellä väittävät tietävänsä jotain hengellisiä asioita vain teeskentelevät olevansa muita parempia kristittyjä ja valehtelevat

Usko on uskoa ja se tulee lahjana Jumalalta. Joutavat kiistelyt on ihan turhia.

Usko on asia, jota ei pysty toiselle todistamaan eikä minun mielestä tarvitsekaan. Raamatussa sanotaan, lähestykää Jumalaa, etsikää häntä , niin hän vastaa tavalla tai toisella. 

Kyllä pidän mahdollisena ja jossain vaiheessa ajattelin tätä paljonkin. Nykyisessä raamattupiirissäni joskus tästä aiheesta keskusteltiin ja kaikki olivat jossain vaiheessa miettineet. Yllättävää kyllä silloin kun mietti uskosta luopumista, siinä ei edes olisi ollut pahinta se ikuisesta elämästä luopuminen. Silloin pahimmalta olisi tuntunut uskonyhteisöstä luopuminen. Nykyään aika iso osa mun lähipiiristä on ei-uskovia/sellaisia uskovia jotka hengaisi mun kanssa vaikka olisinkin ateisti, ja nyt pahimmalta tuntuisi ajatus, että mun elämä perustuu sattumaan. Olen nähnyt Jumalan johdatuksen elämässäni sen kaikissa suurissa linjoissa. Ajatus, ettei kukaan johdata, tuntuisi sekä surulliselta että tulevaisuuden kannalta pelottavalta. Taivaaseen pääsystä luopuminen olisi toki myös kurjaa, mutta kun eihän sinne oteta mukaan mitään niitä tuttuja asioita, jotka on tehneet elämästä mukavaa täällä maan päällä, niin kyllä kuolema etukäteen ajateltuna tuntuu elämästä luopumiselta myös minulle, vaikka aionkin suunnata taivaaseen sen jälkeen. 

En edusta siis mitään uskontoa. Uskoni perustuu lujaan luottamukseen kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan ja Jeesukseen Kristukseen, ainosyntyiseen Poikaan ja Pyhään Henkeen. Siis kolmiyhteiseen Jumalaan. Jeesus on sijaiskärsijänä sovittanut minun syntini ja siksi voin olla kaikinpuolin varma pelastumisesta. Hän ja vain Hän on kaikki sillä Hän on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Herää Herran seurakunta. Missä kaksi tai useampi on koolla Hänen nimessään, siellä Hän on heidän keskellään.

Ei ole mahdollista, uskoni on vain vahvistunut vuosikymmenten myötä. Jeesus Kristus elää.