Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaaleanpunaiset lasit tipahti silmiltä
07.10.2021 |
Oltiin parisuhteessa kolme vuotta ja koin että meillä oli paljon rakkautta. Ja jotenkin uskon edelleen että oli.
Ero vaan jotenkin tapahtui kuin vahingossa. Asuttiin omissa asunnoissamme. Molemmilla lapsia. Ensin yövyttiin toistemme luona säännöllisesti ja tehtiin yhdessä paljon asioita.
Sitten tapaamiset alkoi harvenemaan lyhyessä ajassa. Molemmat kaipasi enemmän kai omaa aikaa ja tilaa. Ei riitoja, ei mitään negatiivista. Aina on ollut tosi hyvä olla yhdessä ja toisen lähellä.
Sitten meillä koitti kolmevuotispäivä ja mies kysyi, voisiko hän tehdä jotain paremmin meidän suhteessa. Vastasin, että minä taidan olla se joka laittaa aina ensimmäisen viestin, että hänkin voisi laittaa joskus. Hän vastasi, että totta, hän korjaa asian.
Kysyin häneltä saman kysymyksen ja hän vastasi, että kaikki on täydellistä ja hän on tosi tyytyväinen ja onnellinen.
Elämä jatkui hetken kuten ennen, kunnes aloin tietoisesti vähentää viestien lähettämistä ja tapaamisten sopimista. Lopulta viestien välit olivat enää viikon välein. Ja kertaakaan hän ei ottanut yhteyttä siinä välissä. Tämä jakso kesti noin 1,5 kk.
Tajusin, että minä olen roikkunut tässä suhteessa ja pitänyt sitä yllä. Eikä meillä olisi mitään suhdetta ellen minä pitäisi sitä elossa.
Kävin kerran vielä miehen luona. Juteltiin, halattiin, suukoteltiin, kerrottiin että rakastetaan, mutta sitten en enää laittanut viestiä tai sopinut meneväni käymään.
Viimeisen kerran viestittiin, kun mies halusi tuoda avaimensa ja hakea omansa sillä välin kun en ole kotona.
Sellainen rakkaustarina se.
Jännintä on, että minulla on tosi hyvä olla. On jotenkin vapautunut olo. Nautin olla itsekseni. Nautin siitä ettei minun tarvitse olla mitään kenellekään (paitsi tietysti äiti lapsilleni).
Tuo suhde oli koko kolmen vuoden ajan intohimoinen, rakkaudellinen ja meidän välillä oli arvostusta ja paljon hyvää tahtoa.
Jotenkin koen, että tämän kuului mennä näin. Meidän vaan kuului jakaa nämä ihanat kolme vuotta yhdessä. Mutta nyt on aika jollekin muulle.
En ole surullinen. Olo on aika neutraali. Kaikki on hyvin.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän kolmen vuoden jälkeen alkaa pahin kiima laskea suhteessa. Siinä vaiheessa sitä sitten moni (varsinkin mies) tajuaa, ettei tässä oikeastaan muuta ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten toi otsikko liittyy tarinaan?
Sillä tavalla, että tajusin roikkuneeni suhteessa ja kuvitelleeni kaiken olleen ns. täydellistä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kolmen vuoden jälkeen alkaa pahin kiima laskea suhteessa. Siinä vaiheessa sitä sitten moni (varsinkin mies) tajuaa, ettei tässä oikeastaan muuta ollutkaan.
Kieltämättä kiimalla oli iso osuus tässä suhteessa, mutta ei se missään vaiheessa laskenut, varsinkaan miehellä. Viimeisessäkin tapaamisessa osoitti halua minua kohtaan.
Oikeastaan se mitä tässä tapahtui, oli se että me tajuttiin ettei tarvita toisiamme. Vaikka rakastettiin ja varmasti rakastetaan edelleen, meille kummallekaan se toinen ei ole ratkaiseva tekijä omassa onnellisuudessa.
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta ja luo sen itse. Ei siihen parisuhdetta tarvita.
Hän tajusi sen vain vähän aikaisemmin kuin minä.
AP
Tsiisus miten antisosiaalisia suomalaiset onkaan. Aivan hirveitä ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo juttu. EI tuo kyllä rakkaudelta kuulosta. Ehkä suorititte parisuhdetta, koska niin kuuluu elää. Kysyitte muodon vuoksi tuollaisia kysymyksiä kun niin kuuluu hyvässä parisuhteessa tehdä. Mutta sitten mitään aitoa tunnetta ei ollutkaan.
Sen pituinen se. Kaikella on oma elinkaarensa ja tuo rakkaustarina kesti sen oman aikansa. Parasta tuossa oli se, että molemmat olivat yhteisymmärryksessä siitä, että nyt homma loppuu ja molemmille se oli ok. Ei huono suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en usko että tuo oli rakkautta ollenkaan. Kiintymystä, tottumusta ja fyysistä kanssakäymistä kyllä mutta ei sen enempää. Rakkaus on niin syvä tunnetila ettei siitä noin vaan liueta eikä rakastamaansa ihmistä noin helposti ulkoista elämästään.
Mikään ylläoleva ei ole tarkoitettu vähättelyksi. Teillä oli tilanteessanne toimiva suhde joka vaan tuli tiensä päähän. Mutta rakkaudesta tuskin oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Outo juttu. EI tuo kyllä rakkaudelta kuulosta. Ehkä suorititte parisuhdetta, koska niin kuuluu elää. Kysyitte muodon vuoksi tuollaisia kysymyksiä kun niin kuuluu hyvässä parisuhteessa tehdä. Mutta sitten mitään aitoa tunnetta ei ollutkaan.
Olisi kiva kuulla millaiselta rakkauden tulisi kuulostaa?
Kyllä minä tunsin ihan aitoa palavaa rakkautta häntä kohtaan ja tunnen edelleen rakkautta. Ei se ole mihinkään hävinnyt. Ja olen 100% varma että hän rakastaa minua. Mutta en koe silti että minun tarvitsisi olla hänen kanssaan parisuhteessa. Eikä koe näköjään hänkään.
Sille parisuhteelle oli oma aikansa ja nyt on aika jollekin muulle.
Ymmärrän että suurin osa ihmisistä kokee rakkauden jotenkin niin, että ollaan yhdessä, yleensä asutaan yhdessä, mennään naimisiin, tehdään lapsia ja eletään onnellisina elämämme loppuun asti.
Itse en koe samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde ei ollut täydellinen, koska mies ei lähettänyt viestejä riittävän usein? Bravo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen pituinen se. Kaikella on oma elinkaarensa ja tuo rakkaustarina kesti sen oman aikansa. Parasta tuossa oli se, että molemmat olivat yhteisymmärryksessä siitä, että nyt homma loppuu ja molemmille se oli ok. Ei huono suhde.
Arvostan tosi paljon avointa ja ymmärtäväistä kommenttiasi.
Huomaan, että monilla on vahva kuva siitä miten asiat pitäisi olla, jotta ”rakkaus olisi aitoa” tai vastaavaa.
Itse asiassa nyt kun tätä asiaa tässä pyörittelee, niin ehkä me molemmat oltiin niin kokeneita näkemään, että on parasta lopettaa kun on vielä enemmän hyvää, kun homma ei vielä ole mennyt rumaksi ja on vielä sitä rakkautta ja kiitollisuutta jäljellä siitä mitä hyvää on koettu yhdessä.
Luulenpa myös, että jos oltaisiin nähty ja puhuttu, ei oltaisi ehkä pystytty kuitenkaan eroamaan.
Molemmilla on nyt kuitenkin selkeästi iso tarve ottaa omaa tilaa ja aikaa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei ollut täydellinen, koska mies ei lähettänyt viestejä riittävän usein? Bravo.
Nyt vähän oikaisit.
Mies ei ottanut mitään yhteyttä moniin kuukausiin. Se olin aina minä joka laitoin viestiä. Minulla vain kesti tajuta se. Hän laittoi viestiä ainoastaan sopiakseen miten saa avaimensa takaisin. Muuten suhde oli aika täydellinen.
AP
Alue: Aihe vapaa
Miten toi otsikko liittyy tarinaan?