Aspergernaiset

En kuvaa piirteitäni. Miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? Jokainen saa olla mitä mieltä huvittaa.

Mitä se sinulle kuuluu?

Kuvaan omat näkemykseni ominani ja mainitsen erikseen muiden näkemykset. Esimerkiksi niin, että olen omasta mielestäni harkitseva ja olen kuullut joidenkin muiden pitävän minua liian arkana.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sinulle kuuluu?

Kuuluuko töksäyttely aspergerpiirteisiisi?

Vierailija kirjoitti:

Kuvaan omat näkemykseni ominani ja mainitsen erikseen muiden näkemykset. Esimerkiksi niin, että olen omasta mielestäni harkitseva ja olen kuullut joidenkin muiden pitävän minua liian arkana.

Samoin teen minä. "Ihmiset pitävät minua usein ujona, vaikka oikeasti olen vain välinpitämätön."

"Minulle on jopa yritetty diagnosoida sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Oikeasti olen hyvin itsevarma sosiaalisissa tilanteissa, ne vaan eivät kiinnosta."

Minua vaikken varsinaisesti ole asperger ärsyttää, kun joissain työhaastatteluissa yritetään kysyä "Mitä muut sanovat sinusta". Miksi muut sanoisivat minusta jotain? Tai "Ketkä sinua suosittelevat". No ihan yksin olen töihin hakemassa. Ei minulla ole faneja. Oletan että jos työnantaja ottaisi heihin yhteyttä kehuisivat itseään.

Mitä muiden kautta puhuminen merkitsee? Varmaan pahimmat vaikka palkkaisivat jonkun valehtelemaan itsestään, jos suosituksia ei tarvita kirjallisena.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sinulle kuuluu?

Kuuluu se ja näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sinulle kuuluu?

Oletko sukua Petteri Christian Holopaiselle , pyydän nöyrimmästi anteeksi jos tuli kirjoitusvirheitä : D D   Älä saa raivokohtausta : D D

Epäsovinnainen ulosanti, töksäyttelen ja olen liian suora ja rehellinen.

En välitä muiden mielipiteistä (ei pidä paikkaansa)

Kylmä/tunteeton (ei pidä paikkaansa)

Luotettava.

Rasittava.

Outo.

Tiedän paljon omista kiinnostuksen kohteista. (Ne ei yleensä kiinnosta muita)

Jumitan asioissa.

Masennukseen taipuvainen ja oikeuden mukainen liiaksikin.

Kuvailen enemmän itseni kautta, koska olen vähitellen alkanut siirtää painopistettä omiin tuntemuksiini autismin piirteiden suhteen ja etenkin siihen miten voisin mahdollisimman hyvin. Ensimmäisinä vuosina diagnoosin saamisen jälkeen käytin valtavasti energiaa lähinnä sen pohtimiseen, miltä näytän muista, ja se pahensi oloani valtavasti, koska en tajunnut kiinnittää huomiota siihen mitä itse tarvitsen ja mitä muita haasteita minulla on sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi.

Tuskin edes osaisin selittää miltä toisista ihmisistä vaikutan, enkä ole kovin innokkaasti kysymässäkään sitä heiltä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaan omat näkemykseni ominani ja mainitsen erikseen muiden näkemykset. Esimerkiksi niin, että olen omasta mielestäni harkitseva ja olen kuullut joidenkin muiden pitävän minua liian arkana.

Samoin teen minä. "Ihmiset pitävät minua usein ujona, vaikka oikeasti olen vain välinpitämätön."

"Minulle on jopa yritetty diagnosoida sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Oikeasti olen hyvin itsevarma sosiaalisissa tilanteissa, ne vaan eivät kiinnosta."

Välinpitämättömyys on ujoutta tai koppavuutta ja kun ei vain kiinnosta kissanristiäiset ja sosiaaliset tapahtumat niin on tietysti estynyt tai ahdistunut. Näinhän se on tietysti.

Minulla on elämässäni ihmisiä, koska en vain ole vielä keksinyt tapaa hankkiutua niistä eroon. Tiettyä ihmisreserviä on pakko pitää, että mikään terveydenhoidon taho ei huolestu ja leimaa täysin antisosiaaliseksi ja epänormaaliksi. Onhan meillä kaikilla se tarve kuulua ja tulla hyväksytyksi ja mitä tähän väitteeseen nyt kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on elämässäni ihmisiä, koska en vain ole vielä keksinyt tapaa hankkiutua niistä eroon. Tiettyä ihmisreserviä on pakko pitää, että mikään terveydenhoidon taho ei huolestu ja leimaa täysin antisosiaaliseksi ja epänormaaliksi. Onhan meillä kaikilla se tarve kuulua ja tulla hyväksytyksi ja mitä tähän väitteeseen nyt kuuluu.

Tämä.