Olenko kamala ihminen?

Olen viime aikoina ollut todella alakuloinen ja väsynyt. Uusi työpaikka on kuormittanut minut lähes burnoutin partaalle todella lyhyessä ajassa. Viikonloppuisin kun olisi aikaa levätä, niin olen ollut koko ajan menossa johtuen kaikenlaisista valmistujaisista, häistä, synttäreistä jne.

Tämän vuoksi päätin laittaa oman jaksamisen etusijalle ja peruutin tulevilta viikonlopuilta kaikki ohjelmat. Varjopuolena nyt on, että peruuttamalla sovitut tapaamiset ja osallistumiset suututin puolet lähipiiristäni ja ystävistäni. Edes omalta mieheltä ei heru ymmärrystä ja kyllähän minun pitää osallistua kerran olen jo luvannut... Olenko kamala ihminen, jos laitan oman jaksamisen etusijalle? Tietenkin itseäni harmittaisi, jos sovitut asiat peruutetaan, mutta nyt taustalla syy. En tiedä onko se vain tarpeeksi hyvä...