Ärsyttää kaveri joka erosi ja on kuin pikkulapsi
Osoittaa mieltään, pillittää, mikään ei kelpaa eikä kuuntele järkipuhetta tai ota apua vastaan. Vielä mies. Korville tekisi mieli läiskiä. Myönnän, että en jaksa tuon sortin uhrautumista yhtään, vaan se ärsyttää. On tässä muutkin erosta selvinneet kun on ollut pakko. Tämä ilmeisesti ajattelee, että itkupotkuraivareilla asiat järjestyy. Eipä olisi uskonut, että on noin onneton tapaus.
Kommentit (13)
Ero on joskus vaikeaa, sen ymmärtää sitten kun itse on menettänyt jonkin hyvin rakkaan. Koita olla tukena. Jaksa kuunnella. Ihmisillä on erilaisia tapoja suhtautua kriisiin. Mä ymmärrän sua oikein hyvin, en itsekään aina jaksais herkkiä ihmisiä, mutta pakko, koska he ovat myös ystäviä joita en halua menettää.
Olen eronnut tällaisesta aikuislapsesta ja vaikeaa oli.
Ymmärrykselle on aikansa, mutta sitten tulee myös se hetki kun sinne persiille pitää alkaa potkimaan. Nyt vaikuttaisi siltä. Tyyppi on herätettävä: se ei itkulla saa sitä exäänsä takaisin, eikä maailma ala pyörimään sen surun ehdoilla. Tyypin on kasattava itsensä ja sillä selvä. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Joo, ei noita uhriutuja pidä alkaa ymmärtämään. Sanot sille että ole v..ttu mies äläkä ulise kuin akka. Niin minulle sanottiin ja lopetin sen uhriutumisen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei noita uhriutuja pidä alkaa ymmärtämään. Sanot sille että ole v..ttu mies äläkä ulise kuin akka. Niin minulle sanottiin ja lopetin sen uhriutumisen.
Mullekin tulee aina miehekäs olo, kun joku käskee mun olla hiljaa mun tunteista ja minä tottelen.
Surulle on aikansa, mutta ei saa jäädä päälle. Eteenpäin ja jatketaan elämää.
Onpa karseeta porukkaa täällä. Varmaan kun sanoit et kyseessä on mies. Vaikka kuinka feminismin nimissä yritetään, miehiä, jotka näyttää tunteensa, ei vaan siedetä. Ei heille heru empatiaa.
Kuinka kauan erosta ja miten suhde päättyi?
Ero on miehelle vaikeampaa, koska mies kykenee oikeasti rakastamaan toisin kuin nainen. Siksi miehet monesti sekoavat eron tullessa.
haluaako ap hakata eronneita naisiakin? ihan kunnolla?
Ihmisillä on erilaisia tapoja ilmaista tunteitaan. Ja osalle oikeasti ON toipumiselle hyväksi antaa tulla vaan, oikein kieriä siellä pohjamudissa ja uhriutua ja surra elämäänsä ja itseään ja "kaiken tuhoa". Kyllä se itku joskus tulee loppuun itketyksi ja omat melodramaattiset valitukset alkaa tuntua korneilta omissakin korvissa - ja sitten on aika jatkaa taas eteenpäin elämää. Mutta kyllä surulle ja epätoivollekin saa antaa aikansa.
Kyllä miehen täytyy hallita itseään sen verran, että ei ole mikään nyyhkivä läjä. Surra saa, mutta pitää mennä eteenpäin.