Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempiin liittyvät odotukset
03.10.2021 |
Täällä AV-palstalla keskustellaan säännöllisesti isovanhemmista, jotka eivät nuorten perheiden mielestä auta heitä riittävästi. Toivoisin kommentteja myös isovanhemmilta, jotka yrittävät vastata näihin nuorten toiveisiin. Entä jos isovanhempi on itsekin vielä työelämässä ja hänellä on omat kiireensä ja väsymyksensä? Entä jos isovanhemman terveys ei ole enää yhtä hyvä kuin nuorten, eikä hän esimerkiksi jaksa valvoa pienen lapsen kanssa öitä? Entä jos isovanhempi nauttii kyllä nuorten ja lasten seurasta kovasti, muttei omassa elämäntilanteessaan pysty enää pyörittämään lapsiperheen arkea siinä nuorten apuna? Tällä palstalla se usein leimataan haluttomuudeksi, mutta entäpä jos oikeasti syynä onkin työkiireet, huolet, sairaudet tai väsymys? Olisi hyvä, jos eri sukupolvet paremmin ymmärtäisivät toisiaan ja toistensa lähtökohtia. Yleensä kysymällä selviää, eikä kannata olettaa, ei puolin eikä toisin. Mielestäni kaiken ikäisillä on oikeus määritellä omat rajansa ja jaksamisensa. Nuoret saavat määrittää omansa ja vanhat omansa, ja siinä välissä yritetään tasapainoilla ja tavata parhaan mukaan. Ja tämä ei tarkoita sitä, etteikö vaikka lapsista ja lapsenlapsista välittäisi kovasti.
Kommentit (7)
Jaaha, tätä uhriutumista taas.
En tunne ketään lapsiperheen vanhempaa, joka toivoisi "isovanhempien pyörittävän lapsiperhene arkea".
Sen sijaan tunnen kymmeniä, jotka kärsii liikaa tunkevista isovanhemmista.
Jos olet kasvattanut normaalin aikuisen, ei se "ein" sanominen voi olla noin ylivoimaista - paitsi tietenkin jos se ei olekaan olennaista, vaan tämä mankuminen selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti avoin kommunikaatio auttaa tässä.
Yleensä täällä on minusta moitittu tai surtu lähinnä niitä isovanhempia, jotka eivät auta ollenkaan tai kurjimmassa tapauksessa lupailevat vaikka mitä tai esittävät ulkopuolisille osallistuvia isovanhempia, mutta todellisuudessa eivät juuri koskaan tapaa edes lapsenlapsiaan.
Aika tiukasti tuomitaan ne vanhemmat, jotka jatkuvasti hoidattaa lapsensa mummilla.
Tasapuolisuus myös tärkeää, se ettei suosita tiettyjä lapsia tai lapsenlapsia.
Hei! Uhriutumista tässä ei ole tarkoitus tavoitella millään tavalla vaan herätellä keskustelua useammasta näkökulmasta. Ei kannata irrottaa puolikasta lausetta sieltä koko tekstistä: ei toki isovanhempien oleteta pyörittävän sitä lapsiperheen arkea yksin vaan vanhempien apuna, kuten kirjoitinkin. Nuoret vaan eivät aina hoksaa, että heillä on jaksamista ihan eri tavalla kuin vanhemmilla. Lapsenlapsia on tosi mukava tavata, mutta nuorten ei minusta kannattaisi rakentaa arkeaan liikaa isovanhempien avun ja tekemisen varaan. Voisiko vaikka niitä iltamenoja, matkoja, siivouksia, remontteja, harrastuksia ja menemisiä olla vähemmän? Voisiko vaatimuksista ylipäätään hieman tinkiä? Eihän kaikkea voi eikä ehdi saada, kun on perheessä pieniä lapsia. Itse ajattelen, että kaikki aikanaan. Minä aikoinani laskin rimaa niin, että kunhan arjesta selvittiin. Kaiken ei tarvitsisi olla niin tiptop eikä täydellistä pikkulapsiperheissä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasapuolisuus ja rehellisyys, sekä avoin ystävällisyys. Ne kun on kunnossa, riittää. Ketään ei tarvitse hyysätä.
Olet oikeassa!
t. mummi