Jos saisin toivoa jotain..

Niin se olisi puoliso jakamaan elämän ilot ja surut kanssani. Melkein koko aikuisikänsä parisuhteissa olleena ja nyt pidempään yksin olleena olen havainnut, että yksinolo on totaalisen syvältä. Ei jaksa enää mitään hetken säätöjä etsiä saatikka taloja rakentelemaan ruveta, vaan ihan leppoisan ja kestävä n, mutta kuitenkin intohimoisen suhteen vielä haluaisin. Se tunne, jos en koskaan enää sellaista saakaan, syö minut elävältä.