Olipa kiusallista vanhempainillassa ymmärtää, että lapseni leikkikaverin isä on exäni vuosien takaa.
Taisi kyllä olla yhtä suuri järkytys meille molemmille. Ei olla nähty vuosiin! Hiljaa siinä vaan seistiin jäykkinä pihalla vierekkäin piirissä muiden seassa ja mykkänä muistelin aikaa kun jokin muukin seisoi aina jäykkänä.
Kommentit (17)
Hauska! Ihan kuin joku leffakohtaus.
Tää on yks syy miks en todellakaan haluis asua synnyinpaikkakunnallani. Kaikki ois jotain tuttuja kouluajalta. Gyne, kampaaja, opettajat, hammaslääkärit, hierojat, roskakuskit, siivoojat, papit jne. Ja tietäsi niistä kaikki nolot teinikännisekoilumokat ja ne sun. Argh! Painajaista!
Yks mun nuoruuden hoito ja suuri ihastus vetää nyt mun lapsille koulun bändikerhoa. Onneksi ei tarvitse häntä tavata. En tiedä kumpi ois nolompaa, se että tapaisimme eikä hän muistaisi tai edes tunnistaisi mua, vai että muistaisikin vielä.
No hei. Mä tapasin yhden pitkäaikaisen p##osuhteen synnytyssalissa.
👍NOT
Hirveä painajainen. 😀 Kiusallisuutta lisää toi mykkyys ja jäykkyys. Kai sanoitte edes ”hei”?
No minä olen pistelly mun lapsen opea ykköseen,kakkoseen...
Vaimo hoitakoot vanhempainillat.
Vierailija kirjoitti:
No hei. Mä tapasin yhden pitkäaikaisen p##osuhteen synnytyssalissa.
👍NOT
Oli anestesialekuri siis.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen pistelly mun lapsen opea ykköseen,kakkoseen...
Vaimo hoitakoot vanhempainillat.
Nyt on paha.
No me satuttiin samalle vauvauinti kurssille perheen kanssa, jonka isä oli vikitellyt minua muutama vuosi aiemmin toden teolla. En ollut kiinnostunut miehestä. Mies roikkui perässä, laitteli viestejä, seuraili.
No hänen rouvansa olisi halunnut kovasti kaveerata. Minä en halunnut… Yritin sit (kohteliaasti) torjua rouvankin yhteydenotot… 🙈
Miksei sitä voisi vain muina miehinä ja naisina tervehtiä, rupatella niitä näitä ja jatkaa sitten elämäänsä? Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. No tietenkin sitä voi häkeltyä ensin, jos tapaaminen on ihan yllättävä, mutta silti, voisihan sitä edes hymyillä, vaikkapa sitten vaivautuneesti? Ne vanhat jutut on kuitenkin olleita ja menneitä eikä niiden enää pitäisi aiheuttaa sen kummempia tunteita.
No mitäpä tossa. Elämässä sattuu ja tapahtuu :)
Oli varmaan sama vanhempainilta ja mun mies. Tuli meinaan vaikeana ja naama sen verran punaisena kotiin, että mietin että tuliko kipeeksi siellä ulkona seistessään.
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä voisi vain muina miehinä ja naisina tervehtiä, rupatella niitä näitä ja jatkaa sitten elämäänsä? Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. No tietenkin sitä voi häkeltyä ensin, jos tapaaminen on ihan yllättävä, mutta silti, voisihan sitä edes hymyillä, vaikkapa sitten vaivautuneesti? Ne vanhat jutut on kuitenkin olleita ja menneitä eikä niiden enää pitäisi aiheuttaa sen kummempia tunteita.
Älä jeesustele. Ei ole kaikkien entiset kumppanit olleet sellaisia että niitä haluaa tai pystyy tervehtiä, hymyilemisestä puhumattakaan. Joillekin ne voi aiheuttaa jos jonkinlaisia tunteita vielä vuosikymmenten jälkeen.
Aika amatöörimeininkiä. Viriilillä miehellä ihan arki päivää nähdä näitä hoitoja. Naiset vaan punastelee ja hymyilee vienosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä voisi vain muina miehinä ja naisina tervehtiä, rupatella niitä näitä ja jatkaa sitten elämäänsä? Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. No tietenkin sitä voi häkeltyä ensin, jos tapaaminen on ihan yllättävä, mutta silti, voisihan sitä edes hymyillä, vaikkapa sitten vaivautuneesti? Ne vanhat jutut on kuitenkin olleita ja menneitä eikä niiden enää pitäisi aiheuttaa sen kummempia tunteita.
Älä jeesustele. Ei ole kaikkien entiset kumppanit olleet sellaisia että niitä haluaa tai pystyy tervehtiä, hymyilemisestä puhumattakaan. Joillekin ne voi aiheuttaa jos jonkinlaisia tunteita vielä vuosikymmenten jälkeen.
Miksi noin hermostut ja syytät jeesustelusta. On mullakin ollut aika rankkoja kokemuksia, mutta olen päässyt niistä yli ajan myötä. Fyysisesti ei ole käyty käsiksi - jos näin olisi tapahtunut, niin sitten en kyllä edes hymyilisi. Oletin kuitenkin, että ap:lla on ollut kyseessä ihan normaali suhde, koska hän ei maininnut mitään väkivalta- tms. juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä voisi vain muina miehinä ja naisina tervehtiä, rupatella niitä näitä ja jatkaa sitten elämäänsä? Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. No tietenkin sitä voi häkeltyä ensin, jos tapaaminen on ihan yllättävä, mutta silti, voisihan sitä edes hymyillä, vaikkapa sitten vaivautuneesti? Ne vanhat jutut on kuitenkin olleita ja menneitä eikä niiden enää pitäisi aiheuttaa sen kummempia tunteita.
Älä jeesustele. Ei ole kaikkien entiset kumppanit olleet sellaisia että niitä haluaa tai pystyy tervehtiä, hymyilemisestä puhumattakaan. Joillekin ne voi aiheuttaa jos jonkinlaisia tunteita vielä vuosikymmenten jälkeen.
Miksi noin hermostut ja syytät jeesustelusta. On mullakin ollut aika rankkoja kokemuksia, mutta olen päässyt niistä yli ajan myötä. Fyysisesti ei ole käyty käsiksi - jos näin olisi tapahtunut, niin sitten en kyllä edes hymyilisi. Oletin kuitenkin, että ap:lla on ollut kyseessä ihan normaali suhde, koska hän ei maininnut mitään väkivalta- tms. juttuja.
Monilla (useimmilla?) on taipumus peilata kaikki asiat itsensä kautta. Jos itsellä sattuu olemaan tietynlaisia kokemuksia, niin pahastutaan, jos muut ei tajua ottaa sitä huomioon. Sittenkin, vaikka alun perin puhuttaisiin jostain muusta. Ei pahalla, mutta tällaisen huomion olen elämäni varrella tehnyt.
Alkoko vanha suola janottaa