G: 40 v ja risat- ovatko unelmasi toteutuneet?

lapsi on saatu. Haluasin opiskella vielä korkeakoulututkinnon. Lisää rahaa.

Uusi kämppä on toteutunut. Uusi ihana nuori mies

tietty aina haaveissa. Matkustella lisää. Enemmän omaa aikaa. Lapsi saat88 37 vuotiaana.

Lapsia on kaksi ja se on ihana asia.

Mies on, tekisi välillä mieli pistää vaihtoon, mutta katselen vielä ja harkitsen.

Edelleen pätkätöissä, vaikkakin tosi mielenkiintoisessa ja haastavassa duunissa.

Omaa aikaa ei ole ollenkaan ja muutenkin itsensä toteuttaminen vapaa-ajalla on vähissä. Se kuitenkin korjaantuu kun lapset kasvavat (pienimmäin 5v).

mutta en ole suuri johtja... :-). Tosin nyt tiedän, etten ole valmis siihen. Nuorena en sitä tiennyt.

Unelmia tuli vasta kolmekymppisenä, ja niitä kohti mennään, vaikka käytännön toteutus on vasta alussa. Lapsista en ehtinyt kauaa unelmoida, ne tuli lahjana. Eli opiskella pitäisi vielä, siihen on onneksi motivaatiota enemmän kuin koskaan :-)

Unelmat on elänyt aika paljon elämän tilanteen mukaan.



Nuorena halusin matkustella ja nähdä maailmaa, sen teinkin. Nykysin olen mielummin kotona, niin teenkin.



Nuorena en halunnut lapsia, pelkkä mies riitti mainiosti ja kuvittelin sen tilanteen jatkuvan loputtomiin. Vaan eipä jatkunut, kun oikea mies löytyi, niin suunnitelmat muuttu. Halusin lapsia ja äiti minusta tulikin.



Nuorena en ollut ollenkaan kunnianhimoinen, halusin vaan tehdä duunini hyvin. Myöhemmin tuli mieleen, että kun kerran teen duunini hyvin, niin voisin myös edetä vaativimpiin tehtäviin (eli rupesin turhautumaan). Hankin lisäkoulutusta ja etenin muutamassa vuodessa siihen mihin halusinkin (en ole koskaan kokenut olevani johtaja-aineista).



Nykyisin haaveilen pienistä jutuista, retkistä mitä olisi kiva tehdä, ajasta miehen kanssa kahden rauhassa ja sen semmoista. Tuntuu, että suuria haaveita minulla ei ole, nämä pienet ja toteuttamiskelpoiset riittää mainiosti.

Olen saanut niin paljon. Olen ihan kotirouvana miehen toiveesta ja taloudellisesti se on mahdollista. Se joskus hiukan kaihertaa, etten ole huippuammattilainen jollain alalla. Välillä leikittelen ajatuksella opiskella vielä korkeakoulututkinto.

Niitä ei kaikkia olisi ollut mahdollista toteutaa yhtä aikaa. Haaveksin että tähän ikään mennessä olisin erittäin tunnettu, maailmankuulu jopa, mutta ei missään Idols- tai Talent-mielessä, vaan tieteessä, taiteessa tai diplomaattina. Lahjani eivät kuitenkaan riittäneet siihen. Sen verran pääsin pikkupomoksi omalla alallani, että ymmärsin, etten nauti myöskään vallan käytöstä. Näin ollen mitään sen suuntaisia haaveita ei kannattanut lähteä toteuttamaan.



Kaikki muut haaveet sitten ovatkin toteutuneet. Olen saanut osakseni rakastamieni miesten kiintymyksen. Olen saanut työn, josta nautin, ja pystyn elättämään itseni. Elän kaupungin keskustassa isossa omistusasunnossa, kävelymatkan päässä vilkkaalta torilta, kuten toivoinkin. Elämäni on hyvällä tavalla pikkuporvarillista ja turvallista.



Olen toteuttanut myös asioita, mistä tiedän muiden haaveilevan, vaikka ne eivät olleet omalla alkuperäisellä listallani. Näitä ovat matkustelu, lapset ja kirjan kirjoittaminen.

Olen asunut vuosia ulkomailla, nyttemmin tosin Suomeen palannut. Ihana mies ja kaksi ihanaa lasta, kolmatta odottelen pian syntyväksi. Asumme Kaivopuistossa ja rahaa kohtalaisesti.



Aloitin syksyllä yliopisto-opiskelut, koska tuntui että se täytyy vielä saada aikaiseksi. Olen todella nauttinut opiskeluista, tosin nyt tulee vauvan takia taukoa jonkin verran.

Toisaalta ne haaveetkin muuttuu matkan varrella. Toteutuneita haaveita on lapset, joita halusin 4 ja joita on nyt 3, mutta en enää haaveilekaan neljännestä, huomasin, etten jaksaisi enempää. Myös onnellinen avioliitto on toteunut.



Asumme omassa talossa, joka vastaa haaveitani aika hyvin. Nyt vaan haluaisinkin toisenlaisen talon!



Sain olla pitkään kotona lasten kanssa ja se olikin haaveeni jo nuorena. Taloudellisten syiden takia piti sitten lopulta mennä töihin. Haaveilen, että voisin jäädä kotirouvaksi tai sitten alkaa tekemään unelmatyötäni, joka oli jo lapsena haaveissa.