Opettajat! Mitä vastaatte, jos oppilas kysyy soveltavan kysymyksen oppiaineestanne, ettekä tiedä vastausta?
Onko tullut tällaista eteen?
Kerran lukiossa muistaakseni äidinkielen tunnilla yksi tiedonhimoinen opiskelijatoverini pisti niin pahan, että opettaja sanoi: ”Sopiiko sinulle, että tarkistan asian, ja palaamme asiaan seuraavalla tunnilla?”
Mitä sinä vastaat tai mitä vastaisit?
Kommentit (8)
Tässäpä hyvä mahdollisuus opiskella käytännön tiedonhakua. Katsotaanpa yhdessä.
Pohdiskelen keskustellen, kyselen lisää. Sanon, jos en tiedä. Sanon selvittäväni ja pyydän kysyjää palaamaan asiaan, koska saatan itse unohtaa.
Ihan ensimmäisenä kehuisin oppilasta loistavasta kysymyksestä. Sen jälkeen lähtisimme yhdessä selvittämään vastausta ja toivoisin asiasta syntyvän myös keskustelua.
Vähän riippuu tietysti siitä, onko hyvin aikaa vai ei. Jos olisi, niin sitten pitäisi kysyä oppilailta, että mitä asiaan mahdollisesti liittyvää meillä on jo tiedossa, josta vastaus voitaisiin päätellä. Pohjatietoja voi tietysti heittää sinne omiaan höysteeksi sekaan oppilailta tuleviin. Sitten yhdessä päätellään, että miten asia voisi olla. Riippuu asiasta ja oppiaineesta, että tarkistetaanko lopuksi, menikö asia näin.
Loistava kysymys! En tiedä, mutta koetetaanpa selvittää. Tietääkö joku täällä?
Eli tuossahan on hyvä oppimistilanne tarjolla. Ihan parhaita tällaiset. Ei opettajan tarvitse kaikkea tietää eikä muistaa.
Toihan riippuu täysin, liittyykö se kysymys tunnilla käsiteltävään aiheeseen vai meneekö ohi. Muistan omalta kouluajaltani parikin tällaista tapausta, jotka jäivät saivartelemaan ihan diipadaapaa ihan pelkästä pätemisen ilosta. Onhan se kiva, jos aihepiiri kiinnostaa, mutta lukekoon kotona kirjasta ja antakoon muille oppilaille opiskelurauhan.
Nykyään on tietokoneet ja puhelimet luokassakin käden ulottuvilla. Sanoisin, että ”odota hetki, tarkistan”.