Onko minulla velvollisuus käydä äidilläni usein kylässä jos hän asuu lähellä?

Ei minusta tarvitse. Tehän voitte sopia, että käyt kahvilla aina sunnuntaisin ja tuot leivokset mukana. Sinä saat rauhan viikoksi ja äitisi on tyytyväinen, kun tietää, milloin olet tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta tarvitse. Tehän voitte sopia, että käyt kahvilla aina sunnuntaisin ja tuot leivokset mukana. Sinä saat rauhan viikoksi ja äitisi on tyytyväinen, kun tietää, milloin olet tulossa.

Tuntuu että tämä ei riitä hänelle, olen käynyt suunilleen kerran viikossa nyt ja hän usein sanoo " et koskaan jää pidemmäksi aikaa" Haluaa kai että yöpyisin, mutta minusta on outoa yöpyä äitini luona yli 30-vuotiaana.... TUntuu että hän on riippuvainen minusta. ja se ahdistaa joskus.

Ei tietenkään. Tosin mikset haluaisi käydä?

Mielestäni ei ole mitään tarvetta eikä tietenkään velvollisuuttakaan kyläillä viikoittain. Harva ehtii tai haluaa ystäviäänkään saati vanhempiaan näkemään noin usein. Enkä lähtisi sitoutumaan mihinkään vakituiseen vierailupäivään ellen aidosti tahtoisi.

Kerran kuussa on ihan sopiva tahti nähdä aikuisena perhettään, harvemminkin. Mielestäni "velvollisuuskäynnit" tarkoittaisi paria tapaamista vuodessa, sen verran voi ehkä olettaa normaalissa perhesuhteessa ja kaikki muu on plussaa. Ellei tietysti molemmin puolisesti toisin tahdota. Lähekkäin asuminen ei ole syy toimia toisin. Pidä kiinni sellaisesta tahdista joka oikeasti sopii sinulle!

Minkä ikäinen ap olet?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet?

31v

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Tosin mikset haluaisi käydä?

En ole oikein kyläily ihmisiä ja täytyy myöntää että äitini jutut on joskus todella raskasta kuunneltavaa kun on omia huoliakin.

Itse kävisin niin usein kuin pystyisin. Ilmeisesti äitisi asuu yksin. Et kertonut, kuinka lähellä äitisi asuu. Jos oikein lähellä, niin johan kylässä käy kävelylenkin lomassa.

Kerran viikossa on kohtuullista. Kaksi kertaa viikossa on aika paljon.

Minkä ikäinen on äiti? Tarvitseeko hän apua? Onko suvussa aiemmin ollut tapana, että lapset käyvät usein tapaamassa?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole mitään tarvetta eikä tietenkään velvollisuuttakaan kyläillä viikoittain. Harva ehtii tai haluaa ystäviäänkään saati vanhempiaan näkemään noin usein. Enkä lähtisi sitoutumaan mihinkään vakituiseen vierailupäivään ellen aidosti tahtoisi.

Kerran kuussa on ihan sopiva tahti nähdä aikuisena perhettään, harvemminkin. Mielestäni "velvollisuuskäynnit" tarkoittaisi paria tapaamista vuodessa, sen verran voi ehkä olettaa normaalissa perhesuhteessa ja kaikki muu on plussaa. Ellei tietysti molemmin puolisesti toisin tahdota. Lähekkäin asuminen ei ole syy toimia toisin. Pidä kiinni sellaisesta tahdista joka oikeasti sopii sinulle!

Huh huh, siinäpä oli tunnekylmän ihmisen mielipide. Puistattaa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen on äiti? Tarvitseeko hän apua? Onko suvussa aiemmin ollut tapana, että lapset käyvät usein tapaamassa?

64v perusterve,ei tarvitse. Ei oikein mutta muutin kotoa pois melko myöhään, yli 25-vuotiaana joten äitini kai tottui että olen aina kotona

Tuo on kyllä helppo juttu, kun hän asuu lähellä. Eikö se kerran viikossa nyt olisi mahdollista? Tai jos hän on rasittava kuten sanot, ehkä kerran kahdessa viikossa? Voit vain pistäytyä kävelylenkillä kuten joku sanoi, ja sanoa, että tulit vain pistäytymään.

Jokainen saa tehdä sellaisia valintoja, jotka itsestä oikeilta tuntuvat, myös suhteessa äitiinsä. Oma äitini haluaisi, että kävisin useammin ja muututtaisiin jotenkin läheisiksi. Äiti oli kuitenkin lapsena usein ilkeä, alkoholiin menevä, josta jäänyt pahoja muistoja. Kesällä kun kävin, tarttui heti ovesta sisään tullessani tissiin kiinni, koska olin käynyt uimassa, ja puserossa oli rinnan kohdalla märkä läntti. Sitten piti hätistellä sitä siitä pois. Ja se on ihan normi, että kun menevät vessaan, isommalle tai pienemmälle, ovea ei laitetan kiinni, vaan se pidetään täysin levällään. Musta tuo on hyvin vastenmielistä. Vanhempani eivät ole siis dementoituneita. Miksi ihmeessä mun pitäisi velvollisuudesta käydä usein ja alkaa esittää jotain "äiti rakas" näytelmää, kun meininki on tuollaista? Tai muutenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Tosin mikset haluaisi käydä?

Kyllä minä usein pistäydynkin mutta jotenkin alkanut tuntua että se on joku velvollisuus että minun on pakko käydä kylässä. Hän usein odottaa että tulen joka viikkoa useasti kylään ja muuttuu hiljaiseksi ja oudoksi, jos en tule. Usein ne vierailut venyy myös tosi pitkään, kun äidilläni on aina niin paljon asiaa. Tai jos minulla on omia menoja. minulle sittten tulee tästä taas syyllinen olo, koska olen aika kiltti ihminen. enkä usein osaa sanoa "EI"

Voi hyvin olla, että ei ole vielä tottunut olemaan yksin. Voisitteko yhdessä sopia sopivan tavan ja rytmin, niin hän ei myöskaan turhaan arvuuttele, milloin olet tulossa. Noin tiheällä tapaamisella menee kyllä hermo...;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Tosin mikset haluaisi käydä?

Kyllä minä usein pistäydynkin mutta jotenkin alkanut tuntua että se on joku velvollisuus että minun on pakko käydä kylässä. Hän usein odottaa että tulen joka viikkoa useasti kylään ja muuttuu hiljaiseksi ja oudoksi, jos en tule. Usein ne vierailut venyy myös tosi pitkään, kun äidilläni on aina niin paljon asiaa. Tai jos minulla on omia menoja. minulle sittten tulee tästä taas syyllinen olo, koska olen aika kiltti ihminen. enkä usein osaa sanoa "EI"

Ota tavaksi soittaa hänelle aina kävelyltä. Saat tarvitsemasi liikunnan ja hän saa keskustelun. Pystyt myös irtautumaan puhelusta heti kun et enää jaksa kuunnella. Ehkä se pitäisi äitiäsi vähän aisoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta tarvitse. Tehän voitte sopia, että käyt kahvilla aina sunnuntaisin ja tuot leivokset mukana. Sinä saat rauhan viikoksi ja äitisi on tyytyväinen, kun tietää, milloin olet tulossa.

Tuntuu että tämä ei riitä hänelle, olen käynyt suunilleen kerran viikossa nyt ja hän usein sanoo " et koskaan jää pidemmäksi aikaa" Haluaa kai että yöpyisin, mutta minusta on outoa yöpyä äitini luona yli 30-vuotiaana.... TUntuu että hän on riippuvainen minusta. ja se ahdistaa joskus.

Ai? No, ihmiset ovat erilaisia. Itse olen ollut vanhempani luona yökylässäkin eikä se ole mitenkään omituista, vaikka olen 50-vuotias.

Äitisi tarvitsee omia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta tarvitse. Tehän voitte sopia, että käyt kahvilla aina sunnuntaisin ja tuot leivokset mukana. Sinä saat rauhan viikoksi ja äitisi on tyytyväinen, kun tietää, milloin olet tulossa.

Tuntuu että tämä ei riitä hänelle, olen käynyt suunilleen kerran viikossa nyt ja hän usein sanoo " et koskaan jää pidemmäksi aikaa" Haluaa kai että yöpyisin, mutta minusta on outoa yöpyä äitini luona yli 30-vuotiaana.... TUntuu että hän on riippuvainen minusta. ja se ahdistaa joskus.

Ehkä hän on yksinäinen.   

Yöpymisestä en tiedä, mutta ehkä kaipaisi vain seuraksi pidempään istuskelua.

Itse en kyllä ryhtyisi yöpymään, jos kerran lähellä asutaan.  Jos kysyisi koska tulen, niin ilmoittaisin, jonkun sopvan päivän ja mihin aikaan.   Siinä olisi selkeä vastaus ja vastaus juuri siihen mitä kysyttiin.

Kun elämä toivottavasti normalisoituu, niin ehkä hän löytää jonkin harrastuksen tai jonkun paikan jossa voisi käydä vakituisesti "tuulettumassa".    Työväenopisto, kuntosali, ja sitten on näitä paikkoja, joiden nimeä en tiedä, mutta jossa iäkkäämmät voivat käydä edullisesti syömässä ja siellä on sitten tätä harrastustoimintaakin tarjolla (Hgissä mm Kampissa eli kätevässä paikassa, ja siellä oli ennen koronaa vielä päivätanssejakin).   Jos se että olisi se säännöllinen syömässä käyminen, saisi elämään tapahtumaa ja vaihtelua.