Autatko mua ymmärtämään tuttavan käytöstä?

Miellän itseni introvertiksi ja pysyttelen kaikkein mieluiten omissa oloissani ja hyvin pitkälti tuo tuttavani on samanlainen. Olemme tutustuneet lasten kautta ja lasten vuoksi on pakostakin oltava sosiaalinen ja niinpä näemme silloin tällöin, sillä asumme samassa pihapiirissä. Hän oli alkuun aktiivisempi viestittelyssä ja tarkoitan sitä, että korkeintaan kerran viikossa saatoin kysyä lähtusivätkö he tai lapsensa kanssamme läheiseen puistoon tms. Tulimme mielestäni ihan hyvin juttuun. Vaikka hän on hyvin yksityinen ihminen, niin hän jakoi myös omia asioitaan. Koen että välillä hän ikäänkuin päästää lähemmäs heitä ja sitten täysi hiljaisuus ja muurit ympärillä, eikä lue viestiä. Minulle sinänsä ihan sama, mutta tuntuu ikävältä jos todella harvoin ehdotan, että voisin ottaa hänen lapsensa kanssamme ulos tms, niin ei pysty vastaamaan mitään ja minun lapsi on ihmeissään. Väistämättä tulee sellainen olo, että ei voi sietää meitä tai ainakaan minua. En löydä mitään syytä tuohon kylläkään. Kuten sattua, niin ymmärrän erittäin hyvin introvertin luonteen, mutta estääkö se oikeasti vastaamasta yksinkertaiseen viestiin? Minäkin välillä väsyn ja jopa vihaan joskus ihmisiä, mutta en ikinä jätä ihmistä huomiotta jos hän jotain minulle viestittelee. Edes peukku tai ei sovi tänään, onko liikaa vaadittu?