Työpaikan (ja muun elämän) vähättelijät ja alaspainajat

Nainen miesvaltaisella alalla, voi luoja sitä silmien pyörittelyä ja etukäteen vähättelyä.

Ihan sama niin kauan kun ei vaikuta mun tekemisiin, mutta jos vaikuttaa niin saavat kyllä silmilleen.

Eräs kollegani kerran kiukutteli yhdestä asiasta kuin pikku lapsi, että minä en ymmärrä! Eräs asiantuntija yritti selittää asiaa hänelle perinpohjin, mutta sai vastineeksi vain kollegan kiukuttelua. Minä hoksasin sen asian ja hyväntahtoisesti sitten sanoin, että minä hoksasin nyt, että voin tehdä sen, niin päästään asiassa eteenpäin. Kiukutteleva kollega otti itseensä ja syytti minua siitä, että olin alentanut häntä. 

En halua vähätellä alentamista, kiusaamista jne, mutta uskaltaako sitä enää pelastaa edes kollegaa pulasta, jos se koetaan alentamiseksi? Mulla ainakin auttamishalut lopahti siihen.

En tunne. Päinvastoin tunnen niin hyviä tyyppejä työni kautta, että jo heidän takia työn tekeminen on antoisaa ja lähden töihin aina mielelläni.

Ei tarvitse olla edes näkymätön. Näkyvä lähesriippuvainen ihminen riehuu koko ajan ja kiusaa kaikkia. Sairasta. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs kollegani kerran kiukutteli yhdestä asiasta kuin pikku lapsi, että minä en ymmärrä! Eräs asiantuntija yritti selittää asiaa hänelle perinpohjin, mutta sai vastineeksi vain kollegan kiukuttelua. Minä hoksasin sen asian ja hyväntahtoisesti sitten sanoin, että minä hoksasin nyt, että voin tehdä sen, niin päästään asiassa eteenpäin. Kiukutteleva kollega otti itseensä ja syytti minua siitä, että olin alentanut häntä. 

En halua vähätellä alentamista, kiusaamista jne, mutta uskaltaako sitä enää pelastaa edes kollegaa pulasta, jos se koetaan alentamiseksi? Mulla ainakin auttamishalut lopahti siihen.

Tällaisia tapauksia löytyy varmasti paljon. Jotkut ottavat itseensä ihan kaiken ja vähän enemmänkin. Jotkut ovat nokka vinossa heti ja suuttuvat jo muiden ilmeistä, mutta eivät tajua, että koko homma jää jumiin heidän takiaan. Homman pitää edistyä ja sen pitää edistyä niin, että joku lapsellinen tyyppi ei jumita asioita lähes tahallaan minä itse -asenteellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla edes näkymätön. Näkyvä lähesriippuvainen ihminen riehuu koko ajan ja kiusaa kaikkia. Sairasta. 

No jos se kerran on niin näkyvää ja sairasta, niin asialle voi varmaan tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Nainen miesvaltaisella alalla, voi luoja sitä silmien pyörittelyä ja etukäteen vähättelyä.

Ihan sama niin kauan kun ei vaikuta mun tekemisiin, mutta jos vaikuttaa niin saavat kyllä silmilleen.

Miksi minä en ole sitä huomannut koskaan? Ehkä siksi, että osaan työni hyvin ja en ole mikään nöyristelevä tyyppi. Faktat puhuvat puolestaan aina.

Tiedän tunteen. Omalla kohdallani asia meni niin, että olin ollut työpaikassani jo useita vuosia, nauttinut työstäni ja saanut myös paljon vastuuta. Kun lafkaan tuli pari uutta, nuorempaa pomoa, yhtäkkiä en osannutkaan mitään ja puolessa vuodessa jäin kaikkien tiimien yms. ulkopuolelle. Mitään viestintää ei hoidettu kanssani, vaan itseänikin koskevat asiat kuulin muilta. Pidettiin jopa suoranaisia palavereja, joissa ruodittiin, miten huonosti olen hoitanut tehtäviäni (kaukana totuudesta) ja uusi esimies muisti aina korostaa, kuinka hän nyt laittaa kaiken kuntoon - siis futuurissa "tulee laittamaan". Näin jälkikäteen voisi sanoa, että taisi olla helpommin sanottu kuin tehty.

Joka tapauksessa yhdessä vuodessa muutuin äärimmäisen motivoituneesta, kovasta työmyyrästä ihmiseksi, joka alkoi ensimmäistä kertaa elämässään ajatella, etten osaa mitään. Motivaatio työelämää kohtaan laski täysin. Ymmärrän nyt, etteivät älykkyys, ahkeruus, työtaidot tai tulosten konkreettiset merkit merkitse mitään, vaan kaikki on sosiaalista peliä, jossa ei tervehenkinen ihminen pärjää. Työelämä on keskinkertaisten kieroudella ja tylyydellä jyräävien tankkien temmellyskenttä.

Tämä vähättely on alentamisen muoto. Työpaikoilla luodaan syntipukkeja, joihin ongelmat ulkoistetaan. Yleensä he ovat vähiten syyllisiä, mutta syyllinen tarvitaan jo johtoryhmän kahvihetken tai lousku-Liisojen ja -Lassejen jutun juureksi. Oma pätevyys on pohjimmiltaan monen kohdalla vain muiden alentamista ja vähättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kollegani kerran kiukutteli yhdestä asiasta kuin pikku lapsi, että minä en ymmärrä! Eräs asiantuntija yritti selittää asiaa hänelle perinpohjin, mutta sai vastineeksi vain kollegan kiukuttelua. Minä hoksasin sen asian ja hyväntahtoisesti sitten sanoin, että minä hoksasin nyt, että voin tehdä sen, niin päästään asiassa eteenpäin. Kiukutteleva kollega otti itseensä ja syytti minua siitä, että olin alentanut häntä. 

En halua vähätellä alentamista, kiusaamista jne, mutta uskaltaako sitä enää pelastaa edes kollegaa pulasta, jos se koetaan alentamiseksi? Mulla ainakin auttamishalut lopahti siihen.

Tällaisia tapauksia löytyy varmasti paljon. Jotkut ottavat itseensä ihan kaiken ja vähän enemmänkin. Jotkut ovat nokka vinossa heti ja suuttuvat jo muiden ilmeistä, mutta eivät tajua, että koko homma jää jumiin heidän takiaan. Homman pitää edistyä ja sen pitää edistyä niin, että joku lapsellinen tyyppi ei jumita asioita lähes tahallaan minä itse -asenteellaan.

Kaikki menisi hyvin, jos kaltaisesi ihmiset menisivät terapiaan käsittelemään alitajuntaansa. Juuri naamanväöntelijät ja silmien pyörittelijät ovat seuraava kiusaamisesta maalittamisen kohde - ja se on oikein. Samaa sakkia ovat sivuuttajat ja päällepuhujat: potkut. Onneksi tähän puututaan. Kiusaamisen aika loppuu. Tällaisten lapsista sitten tulee Koskelan psykoja. ”Kunhan homma toimii.”

Minulle tulee aika ajoin olo, että en ole tärkeä, että en osaa mitään.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että kyse on minun päänsisäisestä ongelmastani. Jokin vanha lapsuuden trauma ”noi ei leiki mun kanssa” jostain pienestä eleestä.

Suomessa tätä on aivan tosi paljon. Kärjistyneimpänä mm Vaasassa, jossa on aivan normaalia, että suomenkielisiä sairaanhoitajaopiskelijoita kiusataan - joskin Vaasassa on kaikilla aloilla tämä kiusaamisen kulttuuri erilaisuudesta ja jopa sairaudesta. Suomi on kiusaajien maa.

Työelämä tosiaan on sosiaalista peliä ja pelleilyä. Taidot, kokemus, ja jopa tulokset on sivuroolissa. Tärkein on tuo sosiaalinen pelleily ja suosiossa oleminen. Siksi kansa voi pahoin ja tulokset ovat heikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aika ajoin olo, että en ole tärkeä, että en osaa mitään.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että kyse on minun päänsisäisestä ongelmastani. Jokin vanha lapsuuden trauma ”noi ei leiki mun kanssa” jostain pienestä eleestä.

Vaan ei ole. Se on vähättelijöiden, ohittelijoiden, päällepuhujien ja sinienpyörittelijöiden luonnevika. He nauttivat kun tunnet noi, saavat siitä sairaan mielensä ”ruoan”. Itselleen he tietysti selittelevät, että ”homman pitää toimia”.

Eräässä FIRMASSA yksikönjohtaja vitsaili jo haastattelussa että heillä on toooodi kiva ilmapiiri ja hurtti railakas huumori. Tosiasiassa olikin sitten hajota ja hallitse taktiikka. Työtehtävät ja projektit vaihtui viikoitttain. Eli oli hyvin kaaottista Mutta autoritääristä johtamista, pomppimista. Monissa työpaikoissa on huono johto, myös kunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aika ajoin olo, että en ole tärkeä, että en osaa mitään.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että kyse on minun päänsisäisestä ongelmastani. Jokin vanha lapsuuden trauma ”noi ei leiki mun kanssa” jostain pienestä eleestä.

Vaan ei ole. Se on vähättelijöiden, ohittelijoiden, päällepuhujien ja sinienpyörittelijöiden luonnevika. He nauttivat kun tunnet noi, saavat siitä sairaan mielensä ”ruoan”. Itselleen he tietysti selittelevät, että ”homman pitää toimia”.

Kyllä minä tunnen silmienpyörittelijänkin, tosin en töistä, vaan hän on tätini. Hän ei kuitenkaan saa minussa tuota fiilistä aikaiseksi. En tunne huonoutta, vaan tunnen ärsytystä.

Töistä tunnen montakin besserwisseriä, mutta hekin lähinnä ärsyttävät.

Eli minusta ärsytyksen tunne on hyvä merkki. Se kertoo, että olen tilanteen yläpuolella. Mutta kun se huonouden tunne iskee ”kukaan ei tykkää minusta”, niin sitten jokin vanha trauma aktivoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aika ajoin olo, että en ole tärkeä, että en osaa mitään.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että kyse on minun päänsisäisestä ongelmastani. Jokin vanha lapsuuden trauma ”noi ei leiki mun kanssa” jostain pienestä eleestä.

Vaan ei ole. Se on vähättelijöiden, ohittelijoiden, päällepuhujien ja sinienpyörittelijöiden luonnevika. He nauttivat kun tunnet noi, saavat siitä sairaan mielensä ”ruoan”. Itselleen he tietysti selittelevät, että ”homman pitää toimia”.

Kyllä minä tunnen silmienpyörittelijänkin, tosin en töistä, vaan hän on tätini. Hän ei kuitenkaan saa minussa tuota fiilistä aikaiseksi. En tunne huonoutta, vaan tunnen ärsytystä.

Töistä tunnen montakin besserwisseriä, mutta hekin lähinnä ärsyttävät.

Eli minusta ärsytyksen tunne on hyvä merkki. Se kertoo, että olen tilanteen yläpuolella. Mutta kun se huonouden tunne iskee ”kukaan ei tykkää minusta”, niin sitten jokin vanha trauma aktivoituu.

Vaikka _sinä_ tunnet ärsytystä, ei se tarkoita sitä, että muiden pitäisi jäädä työpaikalle traumatisoitumaan kiusaajista lisää. Siksi on tärkeää että nämä poistetaan työyhteisöstä tuottamasta pahaa keskellemme.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tätä on aivan tosi paljon. Kärjistyneimpänä mm Vaasassa, jossa on aivan normaalia, että suomenkielisiä sairaanhoitajaopiskelijoita kiusataan - joskin Vaasassa on kaikilla aloilla tämä kiusaamisen kulttuuri erilaisuudesta ja jopa sairaudesta. Suomi on kiusaajien maa.

Tämä. Kiitos.

Vaasassa kiustattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aika ajoin olo, että en ole tärkeä, että en osaa mitään.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että kyse on minun päänsisäisestä ongelmastani. Jokin vanha lapsuuden trauma ”noi ei leiki mun kanssa” jostain pienestä eleestä.

Vaan ei ole. Se on vähättelijöiden, ohittelijoiden, päällepuhujien ja sinienpyörittelijöiden luonnevika. He nauttivat kun tunnet noi, saavat siitä sairaan mielensä ”ruoan”. Itselleen he tietysti selittelevät, että ”homman pitää toimia”.

Kyllä minä tunnen silmienpyörittelijänkin, tosin en töistä, vaan hän on tätini. Hän ei kuitenkaan saa minussa tuota fiilistä aikaiseksi. En tunne huonoutta, vaan tunnen ärsytystä.

Töistä tunnen montakin besserwisseriä, mutta hekin lähinnä ärsyttävät.

Eli minusta ärsytyksen tunne on hyvä merkki. Se kertoo, että olen tilanteen yläpuolella. Mutta kun se huonouden tunne iskee ”kukaan ei tykkää minusta”, niin sitten jokin vanha trauma aktivoituu.

Vaikka _sinä_ tunnet ärsytystä, ei se tarkoita sitä, että muiden pitäisi jäädä työpaikalle traumatisoitumaan kiusaajista lisää. Siksi on tärkeää että nämä poistetaan työyhteisöstä tuottamasta pahaa keskellemme.

Kiusaaminen on tietysti väärin, mutta ihanko oikeesti luulet, että pahuuden voi kitkeä maailmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aika ajoin olo, että en ole tärkeä, että en osaa mitään.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että kyse on minun päänsisäisestä ongelmastani. Jokin vanha lapsuuden trauma ”noi ei leiki mun kanssa” jostain pienestä eleestä.

Vaan ei ole. Se on vähättelijöiden, ohittelijoiden, päällepuhujien ja sinienpyörittelijöiden luonnevika. He nauttivat kun tunnet noi, saavat siitä sairaan mielensä ”ruoan”. Itselleen he tietysti selittelevät, että ”homman pitää toimia”.

Kyllä minä tunnen silmienpyörittelijänkin, tosin en töistä, vaan hän on tätini. Hän ei kuitenkaan saa minussa tuota fiilistä aikaiseksi. En tunne huonoutta, vaan tunnen ärsytystä.

Töistä tunnen montakin besserwisseriä, mutta hekin lähinnä ärsyttävät.

Eli minusta ärsytyksen tunne on hyvä merkki. Se kertoo, että olen tilanteen yläpuolella. Mutta kun se huonouden tunne iskee ”kukaan ei tykkää minusta”, niin sitten jokin vanha trauma aktivoituu.

Vaikka _sinä_ tunnet ärsytystä, ei se tarkoita sitä, että muiden pitäisi jäädä työpaikalle traumatisoitumaan kiusaajista lisää. Siksi on tärkeää että nämä poistetaan työyhteisöstä tuottamasta pahaa keskellemme.

Kiusaaminen on tietysti väärin, mutta ihanko oikeesti luulet, että pahuuden voi kitkeä maailmasta?

Ei voi kitkeä, mutta tällaisilla tutkimuksilla ja asian tuomisella julkisuuteen asiaa aletaan osoittaa sormella; se tehdään tietoiseksi, ja tämän myötä kiusaajatkin käyvät varovaisemmaksi maineensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Omalla kohdallani asia meni niin, että olin ollut työpaikassani jo useita vuosia, nauttinut työstäni ja saanut myös paljon vastuuta. Kun lafkaan tuli pari uutta, nuorempaa pomoa, yhtäkkiä en osannutkaan mitään ja puolessa vuodessa jäin kaikkien tiimien yms. ulkopuolelle. Mitään viestintää ei hoidettu kanssani, vaan itseänikin koskevat asiat kuulin muilta. Pidettiin jopa suoranaisia palavereja, joissa ruodittiin, miten huonosti olen hoitanut tehtäviäni (kaukana totuudesta) ja uusi esimies muisti aina korostaa, kuinka hän nyt laittaa kaiken kuntoon - siis futuurissa "tulee laittamaan". Näin jälkikäteen voisi sanoa, että taisi olla helpommin sanottu kuin tehty.

Joka tapauksessa yhdessä vuodessa muutuin äärimmäisen motivoituneesta, kovasta työmyyrästä ihmiseksi, joka alkoi ensimmäistä kertaa elämässään ajatella, etten osaa mitään. Motivaatio työelämää kohtaan laski täysin. Ymmärrän nyt, etteivät älykkyys, ahkeruus, työtaidot tai tulosten konkreettiset merkit merkitse mitään, vaan kaikki on sosiaalista peliä, jossa ei tervehenkinen ihminen pärjää. Työelämä on keskinkertaisten kieroudella ja tylyydellä jyräävien tankkien temmellyskenttä.

Tämä vähättely on alentamisen muoto. Työpaikoilla luodaan syntipukkeja, joihin ongelmat ulkoistetaan. Yleensä he ovat vähiten syyllisiä, mutta syyllinen tarvitaan jo johtoryhmän kahvihetken tai lousku-Liisojen ja -Lassejen jutun juureksi. Oma pätevyys on pohjimmiltaan monen kohdalla vain muiden alentamista ja vähättelyä.

Hyvin sanottu 👍

-> Tämä vähättely on alentamisen muoto. Työpaikoilla luodaan syntipukkeja, joihin ongelmat ulkoistetaan. Yleensä he ovat vähiten syyllisiä, mutta syyllinen tarvitaan jo johtoryhmän kahvihetken tai lousku-Liisojen ja -Lassejen jutun juureksi. Oma pätevyys on pohjimmiltaan monen kohdalla vain muiden alentamista ja vähättelyä.