Lue keskustelun säännöt.
APUA, 6-vuotiaalla "pakkosanoja"?
02.12.2009 |
Mitä tämä voisi olla??? Lapsellani on kahden viime viikon aikana ollut "pakkosanoja", joita hänen täytyy vähän väliä sanoa. Aluksi luulin, että tämä on joku ohimenevä juttu ja hän olisi ottanut mallia jostain. Nyt kuitenkin ihmetyttää, kun tämä ei ota loppuakseen ja pahimmillaan hänen täytyy sanoa se sanarimpsu minuutin välein. Hän voi olla selittämässä jotain ja keskeyttää jutun hetkeksi tämän takia. Olen myös yrittänyt sanoa tästä hänelle (ehkä ei saisi kiinnittää huomiota??) ja kysyä, miksi hän tekee noin. Siihen hän ei oikein osaa vastata ja sitten hänen täytyy taas sanoa se, ihan kuin se toisi jotain turvallisuutta??
Voiko asperger/autistisilla lapsilla olla tällaisia pakkosanoja? Netistä kun en löytänyt tietoa tämäntapaisesta. Pakkoliikkeistä kyllä, mutta ei "pakkosanoista." Mitään pakkoliikettä mielestäni tilanteeseen ei liity, kun olen yrittänyt seurata. Apua, onko tämä enää normaalia?
Kommentit (11)
Usein liittyy kävelemiseen, ei saa astua suojatiellä valkoisille viivoille tms.
En olisi vielä kovin huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kuin se, että on pakko tarkistaa sähkölaitteet, ovet, kävellä tietyillä askelilla tms. Mä olen ymmärtänyt että lapsille saattaa tulla tuollaisia ohimeneviä pakko-oireita, ilman että ne tarkoittaa mitään ihmeempää. Kuuluu jotenkin kehitykseen. EI tarkoita ett lapsellasi olisi pakko-oireinen häiriö. Googlaa asiasta. Jos jatkuu niin kannattaa varmaan ottaa yhteys neuvolaan/lääkäriin.
Muistan itse lapsuudestani, etten esimerkiksi kutsunut isääni isäksi, vaan hänen nimellään. En tiedä mistä johtui, mutta äiti sitä ihmetteli ja oli tosiaan ihan ohimenevä vaihe.
Samoin puhuin jossain kohtaa sillä tavalla, että nostin intonaatiota joka sanan jälkeen, samalla tavalla kuin lastenlaulussa "PöllÖ, istui puussA, ei oo pöllöllä hampaita suussA". Tästäkin äiti huomautti.
Ja olen siis täysin "normaali" ihminen, ei mitään pakko-oireita tai mitään. Toivon, että sinunkin lapsesi kohdalla on ohimenevä juttu. Ja ainakin minun kohdallani auttoi, että äiti huomautti asiasta (varmaan ärsytti :)
siellä puhutaan pakonomaisesta tarpeesta toistaa omia tai muiden sanoja
Ihan normaalia on käsittääkseni, ei tartte googlailla vielä touretten oireyhtymiä.
ja ne uut sellasena "ulisevana" äänenä... Äitillä meinas mennä hermot mut ohi se meni muutamassa viikossa. :) Oli vaan joku äänenkäytön kokeilu. Yks tuttu taas väänsi naamansa kieroon joka lauseen jälkeen, vielä 13-vuotiaana, ohi meni sekin oire. Kumpikin ollaan ihan "normaaleja" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vaikka muut tässä ketjussa kilvan muuta väittääkin, minä en pidä tuota ollenkaan normaalina.
Itselläni on 7 lasta ja tuttavapiirissäni on myös paljon isoja perheitä, ja KOSKAAN en ole kuullut moisesta.
Siis miettikää; jos lapsen pitää minuutin välien toistella jotain, jatkunut jo kauan - eihän se missään nimessä ole verrattavissa johonkin suojatien valkoisten viivojen päälle hyppimiseen.
Ja että joku juttukin keskytyy tällaiseen pakkotoistoon, eihän se oikeasti kuulosta hyvältä.
Tuskin mikään hengenvaara on kyseessä, mutta seuraile vielä jonkin aikaa. Sen jälkeen yhteys neuvolaan, sieltä ohjataan sitten tarpeen vaatiessa oikeaan suuntaan.
Tiedän useita ihmisiä, joilla on lapsuutensa aikana ollut ties mitä kummia tapoja, ihan normaaleja ovat. Yksi, jolla näitä kummia tapoja on ollut enemmänkin, on itseasiassa mensalainen, joka tekee tällä hetkellä paksua tiliä haastavassa työssä. Että sellainen friikki. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskarissa se usein alkaa: Toistellaan kavereilta kuultuja (ehkä vain yhtenä iltapäivänä yhdessä leikissä lanseerattuja) tokaisuja, kuin muistona siitä kivasta leikistä. Ja kun sitä leikitään huomenna taas ja vielä seuraavinakin päivinä, on "pakkopuhe" valmista. Alkuperäinen tilanne ehkä häipyy, mutta muisto siitä ja se hokema jäävät.
Kouluun siirryttäessa sanonnat muuttuvat, tulee pissis-tyyli, kimitys ja vähättely entä sitten-tyyliin (nykylapsilla toki kysäisyllä SO?). Vitun homo, fakkia sulle, hyppää homo voltti ja muut löpinät ovat tätä maastoa myös.
Ihan helvetin rasittavaa kuunneltavaahan tämä on.
Kotona voin pysäyttää puheen, tarkentaa, mitä lapsi halusikaan sanoa, tarttua sanontoihin oikein tehostetun hitaasti.
Oman koulutytön kohdalla olin alussa ihan raivona, kun kuulin myötäänsä tätä mitä välii- ja ihan sama-puhetta. Sitten tajusin, että tyttö on hokemiensa vallassa, ja niitä pitää purkaa. Eli hidasta ja sitkeää tapakasvatusta kehiin.
Jos tyttö tunsikin hetkittäin jäävänsä sanattomaksi kavereidensa kanssa jutellessaan, niin ehkä se oli ajattelun voitto hänelle. Tyhjät puheethan eivät aina tarvitse kommenttiakaan.
Pienellä eskarilaisella tapa tod.näk. tulee ja menee, mutta varmasti tavallinen kiireetön juttelu lapsen kanssa auttaa häntä ajattelemaan puheitaan niin, ettei suunta käänny taas siihen hölinään.
Juu, tieto lisää tuskaa, valitettavasti. Monesti täällä kyllä leimataankin turhan äkkiä, mutta minä en siitä pelästynyt, koska ei tämä itsestänikään enää normaalilta kuulosta. Moni noista esimerkeistä vaan oli mielestäni melko lieviä ja meilläkin on noita suojatiejuttuaja ym. ollut, mutta ne ovat olleet pientä tämän rinnalla. Kävin jo lukemassakin Touretesta jotain...
Ehkä olisi pitänyt antaa myös vähän taustatietoa lapsestani, mutta en halunnut sitä antaa, jotta ei heti leimattaisi jotain diagnoosia :) Mutta tosiaan hänellä siis todettu aiemmin lievä motoriikan ja puheen kehityksen häiriö, ja olen hänellä 2-vuotiaasta asti epäillyt aspergeria, mutta hänelle tehtiin aika laajat testit 5-vuotiaana, joten olen ajatellut, ettei se sitten olekaan sitä. Mutta nyt taas heräsi epäilys. Täytyypä siis ottaa asia puheeksi neuvolassa. Kiitokset paljon vastauksista!
terv.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut pariin otteeseen erikoisia ääntelyitä.
N. vuosi sitten ryysti omaa sylkeään. Keräsi siis sylkeään suuhunsa ja sitten kun sitä oli tarpeeksi, hengitti suun kautta sisään ja sai aikaan ryystämisäänen.
Tämä loppui kuitenkin sitten itsestään.
Pari kk myöhemmin alkoi huokailemaan (vähintään useita kymmeniä kertoja päivässä) =o mutta sekin jäi onneksi pois.
Lapsi oli tuolloin 5-6v.
siellä puhutaan pakonomaisesta tarpeesta toistaa
omia tai muiden sanoja