Kaveri valittaa yksinäisyydestä, mutta silti kohtelee minua ns.varakaverina?
Otsikossa tuo ongelma onkin. Eli yksi pitkäaikaisimmista kavereistani on jo useamman vuoden ajan kohdellut minua niin että on antanut ymmärtää ettei oikein halua olla erityisen tiiviisti tekemisissä. Ollaan kyllä yhä nähty välillä, mutta hän jättää vastaamatta välillä viesteihin ja peruu silloin tällöin sovittuja tapaamisia, jopa ihan myöntäen että aikookin nähdä muita kavereita sovitun tapaamisemme sijaan.
Olen sitten antanut meidän kaveruuden vähän olla ja mukauttanut omaa käytöstäni hänen käytöstään vastaavaksi. Yhteyttä ollaan kuitenkin harvakseltaan pidetty ja nähtykin. Vaikka kieltämättä olen ollut aika loukkaantunut hänen käytöksestään, en kuitenkaan osaa sanoa onko se paistanut läpi. Ennen olimme paljon läheisempiä, ja tilanne surettaa ja hämmentää, mutta olen sopeutunut. Ei se mitään jos on muitakin ystäviä, tietenkään, mutta en minä halua olla mikään varakaveri jonka seuraa ei arvosteta paitsi silloin kun ei ole "parempaakaan" tarjolla. Asiasta on ollut kuitenkin vaikea puhua, olisi ehkä hieman kiusallista, joten olen itsekin ottanut etäisyyttä. Kaveruus on kuitenkin pitkä, ja olen sen halunnut säilyttää.
Kuitenkin kun näimme viimeksi hän antoi ymmärtää että on yksinäinen. En tiennyt mitä sanoa! Minä olen kyllä kysellyt kuulumisia ja yrittänyt ehdottaa tekemistä, mutta hän on laittanut muut ihmiset edelleni ja kieltäytynyt kautta rantain näistä ehdotuksista. Nämä viestit ovat niin ristiriitaisia. Mistä tällaisessa käytöksessä voisi olla kyse?
Kommentit (20)
Minäkin laittaisin muut tuollaisen omijan edelle.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin laittaisin muut tuollaisen omijan edelle.
Höh, en minä mielestäni omi ketään. Mistä sait sellaisen vaikutelman?
Mulla on kyllä ihan vastaava tilanne. Minä olen ihan suoraan sanonut, että se jämäkaverin rooli ei vastaa minun käsitystäni ystävyydestä. Ei ole ottanut minuun oma-aloitteisesti yhteyttä kuukausiin. Silti valittaa yksinäisyyttään.
Pitäköön tunkkinsa.
Ei koe sinua läheiseksi. Turha siitäon hernettä nenään vetää. En itsekään koe läheisiksi ihmisiä, jotka kokevat olevansa vain varalla, jos mulla on vaikeaa, enkä jaksa pitää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä ihan vastaava tilanne. Minä olen ihan suoraan sanonut, että se jämäkaverin rooli ei vastaa minun käsitystäni ystävyydestä. Ei ole ottanut minuun oma-aloitteisesti yhteyttä kuukausiin. Silti valittaa yksinäisyyttään.
Pitäköön tunkkinsa.
Eli et itse ole ystävä, vaan vailla hyödykettä.
Vierailija kirjoitti:
Ei koe sinua läheiseksi. Turha siitäon hernettä nenään vetää. En itsekään koe läheisiksi ihmisiä, jotka kokevat olevansa vain varalla, jos mulla on vaikeaa, enkä jaksa pitää yhteyttä.
Kai olet sanonut kuitenkin heille että sinulla on vaikeaa? Ei kukaan ole ajatustenlukija.
Taas tuo sama kulunut aloitus. On ollut täällä ainakin sata kertaa.
Ja luulen, että aloittajakin on se provojen lähettelijä, joka esiintyy palstalla kertomuksineen useampia kertoja päivässä.
Kellä tähän olis enää mitän uutta sanottavaa, loppuun asti kaluttu ja jyrsitty asia.
Alkaa ottaa päästä tuo yks ja sama tyyppi joka noita provoja tänne vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin laittaisin muut tuollaisen omijan edelle.
Höh, en minä mielestäni omi ketään. Mistä sait sellaisen vaikutelman?
No kun sä et leiki, jos et saa olla se paras kaveri. Sun logiikalla kellään ei voi olla kahta ystävää, koska silloin jonkun pitää olla se toiseksi paras.
Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Taas tuo sama kulunut aloitus. On ollut täällä ainakin sata kertaa.
Ja luulen, että aloittajakin on se provojen lähettelijä, joka esiintyy palstalla kertomuksineen useampia kertoja päivässä.
Kellä tähän olis enää mitän uutta sanottavaa, loppuun asti kaluttu ja jyrsitty asia.
Alkaa ottaa päästä tuo yks ja sama tyyppi joka noita provoja tänne vääntää.
M_odet näitä paskoja aloituksia tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin laittaisin muut tuollaisen omijan edelle.
Höh, en minä mielestäni omi ketään. Mistä sait sellaisen vaikutelman?
No kun sä et leiki, jos et saa olla se paras kaveri. Sun logiikalla kellään ei voi olla kahta ystävää, koska silloin jonkun pitää olla se toiseksi paras.
Sairasta.
No en minä noin ajattele. On minullakin muita ystäviä, enkä pidä ketään heistä ns.parhaana kaverina.
Tämä ihminen kuitenkin peruu kanssani tapaamisia jos toinen ilmeisesti mieluisampi kaveri ehdottaa jotain. Kenen mielestä tuo on ihan ok?
Enkä ole mode tai provoilija. Asia on ihan oikeasti tapahtunut.
Yksinäinenkin saa valita seuransa. Itse tunnen välillä yksinäisyyttä ja erillisyyden tunnetta vaikka tunnen lukemattomia ihmisiä ja saisin varmaan seuraa koska tahansa mihin tahansa tekemiseen. Kyse on siitä että suurin osa ihmisistä ei tarjoa sellaista kanssakäymistä kuin toivon ja tarvitsen. En toki valita kellekään tätä asiaa. Joillakin ihmisillä ei ole tilannetajua esimerkiksi sen asian suhteen, että on tyylitöntä ja loukkaavaa valittaa julkisesti miten ei voi pitää ikinä juhlia kun ei ole tarpeeksi vieraita kutsuttavaksi. Yksi tuttu toimii noin, suree avoimesti yli 2000 seuraajan instassaan sitä ettei kukaan ikinä tule hänen juhliinsa ja kukaan ei tykkää hänestä jne. Varmasti tuntuu monesta pahalta kun ei ole saanut edes kutsua ja omassa elämässä ei ole oikeasti yhtään kaveria. Hän ei koskaan vastaa ihmisten kommentteihin julkaisuissaan, mutta korostaa sitä miten yksin on aina ja kaikkialla. En tiedä mitä logiikkaa tuossa on. Olemme erikoinen laji.
Ja jos aloitus on ollut sata kertaa, niin kertokaahan minullekin mikä niiden ketjujen johtopäätös tällaisesta käytöksestä sitten on. Koska en ymmärrä.
Joillekkin yksinäisyys tuntuu olevan sitä ettei saa haluamansalaista huomiota niiltä "paremmilta" ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinenkin saa valita seuransa. Itse tunnen välillä yksinäisyyttä ja erillisyyden tunnetta vaikka tunnen lukemattomia ihmisiä ja saisin varmaan seuraa koska tahansa mihin tahansa tekemiseen. Kyse on siitä että suurin osa ihmisistä ei tarjoa sellaista kanssakäymistä kuin toivon ja tarvitsen. En toki valita kellekään tätä asiaa. Joillakin ihmisillä ei ole tilannetajua esimerkiksi sen asian suhteen, että on tyylitöntä ja loukkaavaa valittaa julkisesti miten ei voi pitää ikinä juhlia kun ei ole tarpeeksi vieraita kutsuttavaksi. Yksi tuttu toimii noin, suree avoimesti yli 2000 seuraajan instassaan sitä ettei kukaan ikinä tule hänen juhliinsa ja kukaan ei tykkää hänestä jne. Varmasti tuntuu monesta pahalta kun ei ole saanut edes kutsua ja omassa elämässä ei ole oikeasti yhtään kaveria. Hän ei koskaan vastaa ihmisten kommentteihin julkaisuissaan, mutta korostaa sitä miten yksin on aina ja kaikkialla. En tiedä mitä logiikkaa tuossa on. Olemme erikoinen laji.
Niin minustakin tuo on vähän outoa että hän alkoi minulle puhumaan asiasta, kun kuitenkaan minun seuraani ei tunnu enää arvostavan. Eikä hän ole viimeisimmän viestini jälkeen laittanut mitään enää, joten itse tässä yritän vastausten perusteella miettiä miten toimia jatkossa. Luultavasti annan hänen olla nyt vaan, mutta olemme tunteneet todella kauan ja mietin että toiminko oikein. Kuitenkin joku oli sitä mieltä että hänellä voisi olla nyt vaikeaa ja siksi käyttäytyy noin(?). Mutta mitä jos kyse onkin vaan siitä ettei hän arvosta minua? Jotenkin tuntuu että hän pitää itsestäänselvyytenä juuri minua. Enkä oikein pidä tästä.
Aihe on niin vaikea ottaa esille. Kun hän mainitsi tuon yksinäisyyden olimme sellaisessa paikassa että en voinut oikein puhua omasta näkökulmastani, ja se tuli esille jotenkin sivulauseessa, hämmennyin siitä myös paljon.
Bestis=Likasanko
Elämä on huomattavasti laadukkaampaa ilman bestiksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koe sinua läheiseksi. Turha siitäon hernettä nenään vetää. En itsekään koe läheisiksi ihmisiä, jotka kokevat olevansa vain varalla, jos mulla on vaikeaa, enkä jaksa pitää yhteyttä.
Kai olet sanonut kuitenkin heille että sinulla on vaikeaa? Ei kukaan ole ajatustenlukija.
No enpä aina ole. Katsos kaikkien mielestä niissä asioissa ei ole mitään vaikeaa. Mutta se ei estä minua olemasta heidän ystävänsä. Mutta ilmeisesti en ole sitä heistä, koska heidän tulee myös mäRitelläkatsos toisten vaikeuksien ”asteet”.
Jospa tunnustaa yksinäisyyden kun kaipaa väliaikaisesti enemmän seuraa. Onko joku muu ystävä vaikka pariutunut?
Ellei ole kutsunut sinua enemmän jonnekin, voi odottaa vihjeellä saavansa sinut aktiivisemmaksi. Jos joku parempi ilmaantuu, sitten voi taas nähdä enemmän häntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koe sinua läheiseksi. Turha siitäon hernettä nenään vetää. En itsekään koe läheisiksi ihmisiä, jotka kokevat olevansa vain varalla, jos mulla on vaikeaa, enkä jaksa pitää yhteyttä.
Kai olet sanonut kuitenkin heille että sinulla on vaikeaa? Ei kukaan ole ajatustenlukija.
No enpä aina ole. Katsos kaikkien mielestä niissä asioissa ei ole mitään vaikeaa. Mutta se ei estä minua olemasta heidän ystävänsä. Mutta ilmeisesti en ole sitä heistä, koska heidän tulee myös mäRitelläkatsos toisten vaikeuksien ”asteet”.
Kuulostaa hieman erikoiselta. Aina kannattaa sanoa jos on vaikeaa, eikä siksi jaksa pitää yhteyttä, koska muutoin se vaikuttaa vain siltä ettei kiinnosta enää.
Kuten aina niin teot merkitsee enemmän kuin sanat.
Eiköhän tuo kerro kaiken oleellisen jos toinen ihminen on yksinäinen, mutta ei silti koe toisen seuraa mielekkääksi.
Vähän sama tilanne kun deittailussa naiset valittavat, että miehet haluavat vain seksiä mutta silti antavat pakit kaikille muille kuin komeille panomiehille.