Kun mikään ei aiheuta iloa

Lääkäriin, lääkkeet ja terapia

Eikö tuo ole aika normaalia aikuisiässä?

Masennukselta kuulostais. Voi olla väliaikaistakin, mutta käy lääkärissä. 

Olen ohis, mutta jos masennus on sitä, ettei tunne mitään, niin eikö masennuslääkkeet vie tuota vielä pahempaan suuntaan? Monethan sanoo, että masennuslääkkeet aiheuttaa sitä ettei tunne mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole aika normaalia aikuisiässä?

Masennus kuuluu ihan tavan elämänkulkuun. Voi olla pitkiäkin vaikeita kausia. Se ilo löytyy vielä. Mielellä on uskomaton kyky toipua ja uudistua, ja usein lääkkeitä syödään turhaan. Masennuslääkkeiden rutiininomaista popsimista ei kannata harrastaa.

yleensä kun saa tarpeensa täytettyä niin ei sitten ole enää mielenkiintoista asia kuin asiakaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Olen ohis, mutta jos masennus on sitä, ettei tunne mitään, niin eikö masennuslääkkeet vie tuota vielä pahempaan suuntaan? Monethan sanoo, että masennuslääkkeet aiheuttaa sitä ettei tunne mitään.

Lääkkeet usein turruttavat. Ahdistus ja tuska laimenevat, tyhjyys jää.

Ei voi sanoa suoraan kuka hyötyy lääkkeistä. Niillä on kuitenkin usein ikäviä sivuvaikutuksia. Aiheesta on paljon tietoa ja lääkekriittisyys masennuksen hoidossa kasvaa. Ainakin sellainen @sinun on syötävä näitä lopun elämäsi” lähtee enemmän lääkebisneksen tarpeista. Tuosta pakkosyötöstä voi ja saa kieltäytyä.

Mulla on ollut tuollaista jo vuosikaudet, välillä pahempana ja välillä lievempänä. Sellaisina hyvinäkin jaksoina takaraivossa kolkuttaa, että kyllä se ankeus taas jossain vaiheessa laskeutuu päälle ja niinhän siinä aina käy. Toisaalta, kun vielä pääsin matkustamaan niin pelkkä junamatka lentokentälle aiheutti hyvän olon tunteen joka ei latistunut edes kohteeseen pääsyn jälkeen.

Masennuslääkkeitä olen joskus syönyt, mutta niistä tulee sellaiseksi zombieksi etten enää halua kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin, lääkkeet ja terapia

Pilleripuurot ja heti aamupalaksi.

Mikä on päällimmäisenä painamassa?

Vaihdevuosi-ikäisille, yli 50-vuotiaille naisille ap:n kuvaama tunne on jokapäiväistä. Aloitekyvyttömyys, hitaus, kankeus, huono kunto, saamattomuus, muistin pätkiminen, ulkonäön rupsahtaminen, ikään liittyvä ahdistus ja vanhenemisen ja vanhuuden pelko. Vanhuus pelottaa: Eniten pelkään liikuntakyvyttömyyttä ja muistisairautta, avuttomaksi ja täysin toisten armoille ja hoidettavaksi joutumista. Se ei ole enää arvokasta ja hyvää elämää.

Yli 50-vuotiaana on jatkuva tunne, että on jotenkin ihan turhake. Elämässä ei ole saanut mitään merkittävää aikaan ja elämä on jo ohi.

wertyuiopokjhvcxerghnm,öl,msx

Tätä on liikeellä, nimittäin minäkään en koe iloa.

Valitettavasti vaikka menen tanssitunnille, tanssin ja hikoilen ja olen onnellisten ihmisten seurassa, se ei tartu. Oma keho tuntuu kankealta ja jos näen itseni peilistä, järkytyn ja jähmetyn melkein.

Olen kokeillut musiikkia, elokuvia, elämyksi, esim taidenäyttelyitä jne ja valitettavasti myös lemmikit ovat alkaneet ärsyttää, vaikka ne olivat niitä harvoja iloa tuottavia asioita. 

Ihmisiä nyt ei edes ole ympärillä ja maksimissaan ovat kuin ilmaa, eivät aiheuta mitään tunteita.

Ajattelin että jos minulla hoidettu sairaus nyt uusiutuisi, en haluaisi hoitaa sitä vaan kuolisin siihen pikkuhiljaa, nimittäin en odota kuin että kaikki ikävä loppuisi, koska ilo on kuollut. Lopullisesti tuntuu siltä

Et oo ainoa. Ex vaimon tekemä pettäminen ja avioero vei kaiken ilon mun elämästä jo 3 vuotta sitten. Nyt vaan elän päivästä toiseen ja yritän olla isä lapsilleni. Lapset on ainoa ilo, mikään muu ei tuota iloa.

Minulla tätä samaa. En usko että on masennusta, mutta olo juuri tällainen kyin täällä kirjoitettu. Se on tosi kurja tunne, kun ei innostu enää kiistä pienistäkään asioista joista ennen innostui.

Mulla ikää jo 45v. Kuuluuko tosiaan ikään tällainen elämänilon menetys? Tällaistako loppuelämä tulee olemaan? Tasaista, harmaata, ilotonta?

Ihmisen normaali olotila vai luuletteko, että kivikauden ihminen oli koko ajan iloinen ja onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosi-ikäisille, yli 50-vuotiaille naisille ap:n kuvaama tunne on jokapäiväistä. Aloitekyvyttömyys, hitaus, kankeus, huono kunto, saamattomuus, muistin pätkiminen, ulkonäön rupsahtaminen, ikään liittyvä ahdistus ja vanhenemisen ja vanhuuden pelko. Vanhuus pelottaa: Eniten pelkään liikuntakyvyttömyyttä ja muistisairautta, avuttomaksi ja täysin toisten armoille ja hoidettavaksi joutumista. Se ei ole enää arvokasta ja hyvää elämää.

Yli 50-vuotiaana on jatkuva tunne, että on jotenkin ihan turhake. Elämässä ei ole saanut mitään merkittävää aikaan ja elämä on jo ohi.

Tuohon listaan kun lisää vielä pelon siitä, ettei enää loppuelämänsä aikana ehdi saada hyvää ja tyydyttävää seksiä, tai seksiä ylipäänsä, tai toteuttaa seksuaalisuuttaan edes jollain tasolla kokonaisvaltaisesti. Joillekin naisille asia saattaa olla yhdentekevä, mutta toisilla alkaa viidenkympin jälkeen aivan uusi seksuaalisuuden vaihe. Käydään läpi mennyttä elämää ja sen pettymyksiä myös seksin saralla, ja olisi halua vielä kokea kaikenlaista. Monilla miehillä taas homma alkaa hiipua juuri noihin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosi-ikäisille, yli 50-vuotiaille naisille ap:n kuvaama tunne on jokapäiväistä. Aloitekyvyttömyys, hitaus, kankeus, huono kunto, saamattomuus, muistin pätkiminen, ulkonäön rupsahtaminen, ikään liittyvä ahdistus ja vanhenemisen ja vanhuuden pelko. Vanhuus pelottaa: Eniten pelkään liikuntakyvyttömyyttä ja muistisairautta, avuttomaksi ja täysin toisten armoille ja hoidettavaksi joutumista. Se ei ole enää arvokasta ja hyvää elämää.

Yli 50-vuotiaana on jatkuva tunne, että on jotenkin ihan turhake. Elämässä ei ole saanut mitään merkittävää aikaan ja elämä on jo ohi.

Tuohon listaan kun lisää vielä pelon siitä, ettei enää loppuelämänsä aikana ehdi saada hyvää ja tyydyttävää seksiä, tai seksiä ylipäänsä, tai toteuttaa seksuaalisuuttaan edes jollain tasolla kokonaisvaltaisesti. Joillekin naisille asia saattaa olla yhdentekevä, mutta toisilla alkaa viidenkympin jälkeen aivan uusi seksuaalisuuden vaihe. Käydään läpi mennyttä elämää ja sen pettymyksiä myös seksin saralla, ja olisi halua vielä kokea kaikenlaista. Monilla miehillä taas homma alkaa hiipua juuri noihin aikoihin.

No kieltämättä alkaa miettiä tuollaistakin, että vaihdevuodet on jo tulossa, enkä ole koskaan edes kokenut hyvää seksiä. Olisi pitänyt elää villiä nuoruutta, eikä olla sellainen kiltti tyttö mitä olin. Toisaalta olin vain oma itseni. Kaikilla ei vaan mene se elämä saman kaavan mukaisesti.