Pitäisiköhän vain downgreidata johonkin suorittavaan työhön

Sekö muka downgreidaamista, jos työttömyydestä vaihdat ansiotöihin?

Välillä aina samoja ajatuksia. Toisaalta työn haastavuuskin on hyvä asia. Olisitko pitkässä juoksussa tyytyväinen, etkä turhautuisi suorittavaan työhön?

Stressillä ei kannata itseään tapattaa.

Mulla on tämä projekti menossa. Nyt pitäisi keksiä vaan mitä alan tekemään. Ei vaan enää kiinnosta uhrata kaikkea työelämälle.

Metallialalla fyysistä suorittavaa työtä. Kello piikissä niin lähden kotiin enkä edes muista mitä kaikkea päivän aikana tein.

Ja miksi siirtyä suorittavaan työhön? Joudut koko ajan tekemään. Hanki joku kiva työ toimistosta. Mullakin palkka ihan hyvä ja suurin osa päivästä lokoisaa. Eikä tarvi illalla miettiä.

Minulla oli eräs tällainen työkaveri, oli aiemmin joku hääsuunnittelija mutta stressi oli niin kova ja vapaa-aikakin meni siinä järjestellessä että vaihtoi ihan perusduunariksi. Palkka laski varmaan ihan kivasti mutta tyytyväiseltä vaikutti, kaikki työt loppuu kun kello käy 16, työpaperit jää sinne työauton penkille ja työkännyn voi laittaa äänettömälle.

Mä opiskelen nyt putkiasentajaksi, rentoa mutta ei pääse tylsistymään. Suosittelen.

Tässä on toisaalta se, että suorittava työ voi ainakin joissain tapauksissa on niin järkyttävän monotonista scheissea että pää hajoaa. Olin nuorempana lentokentällä turvatarkastajana vuoden ajan. Suurin ongelma (ja niitä ongelmia muuten oli kusettavasta työnantajasta alkaen) oli oikeesti se sielun syövä monotonisuus. 

Että kannattaa harkita tota päätöstä aika tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi siirtyä suorittavaan työhön? Joudut koko ajan tekemään. Hanki joku kiva työ toimistosta. Mullakin palkka ihan hyvä ja suurin osa päivästä lokoisaa. Eikä tarvi illalla miettiä.

Tämä on se ihannetilanne. Noiden leppoisten ja hyväpalkkaisten töiden löytäminen on aika vaikeaa koska työn leppoisuus monesti selviää vasta kun on ollut jo jonkin aikaa siinä työssä. Paperilla kaksi täysin toisiaan vastaavaa tehtävää voi toisessa paikassa olla aivan järjestöntä kiirettä ja tulipalojen sammuttamista 9-21 ja toisessa taas mukavan rentoa tekemistä 9-17. Omalla kohdallani arpaonni on suosinut ja olen tuossa jälkimmäisessä joukossa mutta ystäväpiirissäni on monta, joilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri. 

Minä sain tarpeekseni ns. asiantuntijatyöstä, kun ei siitäkään paljoa maksettu ja omalla ajallakin oli käytännössä pakko ainakin ajatella töitä, usein tehdäkin. Nyt teen suorittavaa työtä pienehkössä tehtaassa, vapaa-aikaa on enemmän eikä työlle tarvitse uhrata ajatustakaan vapaalla. Ei ole enää minkäänlaista kunnianhimoa työn suhteen, vaan arvostan vapaa-aikaani enemmän.

Vaihdoin yli 20 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut. Ikäänkuin elämä oli palannut sen järjettömän stressin jälkeen.

Olen akateeminen ja teen semisuorittavaa työtä, mutta teen tätä siksi, että en kestä mitään toimistossa kökkimistä, vaan reissaan ympäri Suomea ja tpaperihommat teen kotona. Pomo ulkomailla. Voisi sanoa, että tässä yhdistyy hyvät puolet niin, että on kuin olisi yrittäjän vapaus tehdä hommiaan ja palkkatyön takuuvarma kuukausipalkka.

Siinä on puolensa ja puolensa. Suorittavassa työssä tylsyys voi olla henkisesti kuormittavaa jos on tottunut älyllisiin haasteisiin. Työstä riippuen se saattaa olla fyysisesti niin kuormittavaa että rikot itsesi työssä ja saat kiitokseksi loppuelämän köyhyyden, minkä lisäksi olet työpäivien jälkeen aina niin loppu ettet jaksa tehdä yhtään mitään.

Sitten toisaalta jos kunto kestää ja nykyinen työ ahdistaa niin toki kannattaa kokeilla.

Älytöntä yleistämistä kyseisestä asiasta...

Ei enään nykyään duunarin työ todellakaan ainakaan pörssiyhtiöissä ole mitään "lomaa"

Ellei ole luonteeltaan välinpitämätön...