Lapsena ihmettelin, kun vanhemmat jaksoi kuunnella jotain kamalia 60-luvun äänilevyjä... Noh, nyt huomaan itse kuuntelevani ysärimusiikkia...

60-luvun musiikki on parempaa kuin 90-luvun.

Vierailija kirjoitti:

60-luvun musiikki on parempaa kuin 90-luvun.

Ehkä, mutta se ei tuo mitään muistoja mieleen.

Kohta vanhainkodeissa raikaa Metallica eikä Olavi Virta!

Vierailija kirjoitti:

60-luvun musiikki on parempaa kuin 90-luvun.

Aloitin itse aktiivisen musiikin kuuntelun  ja äänitteiden keräilyn 1980-luvun alussa ja nykyisellään levykokoelmaani kuuluu rock- ja popmusiikkia erilaisissa fyysisten tallenteiden (LP, CD, DVD, Blu-ray) muodoissa vuosilta 1954-2021. Minusta eri vuosikymmenten asettaminen on hedelmätöntä ja voin kuunnella yhtä hyvin Chuck Berrya kuin Taylor Swiftiäkin. Siinä lähtötilanteessa kuuntelin tasaveroisesti 1960-, 1970- ja 1980-luvun musiikkia aloittaen minulle edelleen tärkeistä bändeistä kuten The Beatles, The Rolling Stones ja Led Zeppelin. Paul McCartneyn ja Robert Plantin soolotuotantoa on myös kertynyt paljon.

Tyypillisiä 1980-luvun artisteja olivat minulle Prince, U2, Eurythmics, Madonna ja INXS. Raskaampaa osastoa minulle edusti mm. Aerosmith, AC/DC, Van Halen, Whitesnake, Def Leppard, Metallica, Guns N' Roses ja Soundgarden. Tyypillisiä 1990-luvun artisteja olivat mm. Oasis ja Beck. Uudemmasta päästä löytyvät mm. The Pretty Reckless, Greta Van Fleet ja Haim. Lisäksi monet pitkän linjan muusikot ovat julkaisseet uutta musiikkia yli 50 vuoden ajan kuten Bob Dylan tai Eric Clapton.

Pyrin kuuntelemaan ja seuraamaan myös uudempaa musiikkia, mutta rap ei ole iskenyt vaikka sitä on ollut tarjolla Run DMC:n ja Beastie Boysien aijoista lähtien ja silloin 1980-luvulla kyseisellä genrellä oli sentään uutuuden viehätystä. En suhtaudu musiikkiin mitenkään erityisen ideologisesti, mutta arvostan sitä että artisti osallistuu aktiivisesti oman musiikkinsa tekemiseen eikä ole vain managerin, tuottajan ja studiomuusiikoiden luomus. Laulajan äänellä on minulle suuri merkitys, joten siinä suhteessa ns. örinämetalli ei kosketa enkä usko siihen punk-ideologiaan että soittotaidon voisi korvata asenteella. Toki minulla on muutama Sex Pistolsien, The Clashin ja Green Dayn albumi. ABBA:aa, Kylie Minogueta ja Katie Meluaakin löytyy jos haluaa kuunnella välillä vähän hempeämpää pop-musiikkia.

Varmaan kaikki tykkää siitä musiikista mitä omassa nuoruudessa on kuunneltu. Just sen nostalgian ja muistojen vuoksi. Järki voi hyvin sanoa että musiikillisesti se oma lemppari on täyttä p:tä, mutta se tunnelma vie takaisin nuoruuteen, ja sitä ei voita mikään!

Kun nostalgisoidaan menneiden aikojen musiikkia, niin tulisi ottaa huomioon, että se musiikki mitä nykyäänkin vielä kuunnellaan on ehkäpä vain viitisen prosenttia ajan musiikista ja loppu on oikeasti aika kuraa.

60-luvulla tehtiin todella hyvää musiikkia. Ehkä korkeatasoisin vuosikymmen yleensäottaen.

50-luvulla syntyneet vanhempani taitavat vieläkin tykätä kuunnella vanhaa Suomitangoa, esim. Satumaa:

Myös Matti ja Teppo on kuulunut heidän suosikkeihinsa, esim. Mä Joka Päivä Töitä Teen:

Itse 70-luvulla syntyneenä tykkään eniten kasaribiiseistä, joskus ysäriäkin.

Jos pitää kotimainen suosikki nimetä, niin tämä alkuperäinen kasariversio Einin Kesä ja Yö on minun makuun :)

Ei kukaan muistele niitä paskimpia biisejä, joita on suurin osa, vaan niitä hyviä. Nykymusiikista soi kaikki ja kymmenen vuoden päästä kuulostaa taas hyvältä tämän päivän musa.

Mä olen syntynyt 1968 mutta olen jo teini-iästä asti kuunnellut paljon 60-luvun musiikkia. Johtui paljolti siitä että yksi kaveri harrasti tuon ajan musiikkia tosi paljon ja hän oli myös muusikko. Tarttui itseenikin sitä kautta ja on tähän asti pysynyt mukana kuuntelussani. Lisäksi on tullut paljon muutakin ja kuuntelen nykyisin mielelläni jopa jazzia.

Sen sijaan joku 80-luvun musiikki, joka minun ikäluokalleni yleensä on läheistä ei kosketa mua juuri mitenkään. 90-luvulla tehtiin jotain sellaista mistä kyllä tykkään.