Lue keskustelun säännöt.
Kyllä 60-luku on ollut käsittämättömän luova aikakausi pop-musiikissa, ehkä vielä 70-luvun alkupuoli
17.09.2021 |
Tai oikeastaan ylipäätänsä populaarikulttuurissa ihan mielettömän luova aikakausi.
Tuntuu ettei mitään vastaavaa ole ollut sen jälkeen....
Youtubesta mahtava katsoa kaikkia vanhoja tv-juttuja ja lehtijuttuja ja dokkareita tuolta ajalta.
Nykyaika tuntuu todella vaatimattomalta tuohon verrattuna.
Teknologian hyvä puoli on se, että sisältöä on tullut todella helposti tarjolle vaikka kuinka paljon, mutta muuten tuntuu että teknologia on pinnallistanut yhteiskunnallista ilmapiiriä todella paljon.
Kommentit (22)
Niin on, itsekin kuuntelen 90 prosenttisesti lähinnä 60- ja 70-luvulla tehtyä musiikkia.
Ylipäätään taide oli ennen laadukkaampaa, ja nykyään vallitsee autotune, abstraktit akryylipläjäykset, muodoton muotoilu jne. eli helposti ja nopeasti riman alta mennään vähän jokaisella luovalla alalla.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvun pop-musiikki? Mitä se on?
Parhaiten soivat vinyylitkin on tehty 60-luvulla. Nimenomaan Briteissä.
Suomalainen design taisi olla myöskin vielä 60-luvulla ihan huipulla?
Varsinkin ysärillä ja nollakymmenellä on tehty enimmäkseen aivan p@skaa musaa.
Ei niitä edes muista.
Sitten 2010 alkoi rap ja hiphop yleistyä täällä turpeen takanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pop- ja rock-kulttuurissa oli aitoa kumouksellisuutta ja rajoja rikkovaa luovuutta silloin. Myöhemmin on ollut enemmän puhtaasti kaupallista menoa. Aikoinaanhan konserttiliputkaan eivät maksaneet paljon mitään. Toisaalta vinyylit olivat aikoinaan kalliita ja niitä oli vaikea joskus edes saada mistään ostetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen design taisi olla myöskin vielä 60-luvulla ihan huipulla?
Juu Eero Aarnion Pallotuoli yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan myös 60-luvun elokuvaa. Uutta aaltoa; innovatiivista ja leikkisää, rajoitteista vapaata kerrontaa.
Vierailija kirjoitti:
Olihan se noin vuodet 1963-73.
Juu onneksi ole elänyt kyseiset ajat, tosin sen alkuaikoina olin vielä niin natiainen, etten niistä ajoista vielä mitään muista, mutta 70-luvulla jo sitten täysillä mukana. Itse tuon kulta-ajan kyllä venyttäisin vuoteen 1976 asti.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että olihan Liverpoolin jampoilla ja kumppaneilla huomattavasti helpompaa, kun heidän aloittaessa pöytä oli käytännössä tyhjä ja teit mitä vaan, niin kaikki oli uutta ja tuoretta. Tämän päivän musiikin tekijöillä on huomattavasti haasteellisempaa, kun niistä kolmesta soinnusta on jo kaikki melodiat moneen kertaan irti revitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja silloin osattiin laulaa ja taustoja soitti oikea orkesteri, ei säilyke, kuten nykyään. Nykylaulajista en sano mitään kun äiti on kieltänyt puhumasta rumia vaikka totta olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Pop- ja rock-kulttuurissa oli aitoa kumouksellisuutta ja rajoja rikkovaa luovuutta silloin. Myöhemmin on ollut enemmän puhtaasti kaupallista menoa. Aikoinaanhan konserttiliputkaan eivät maksaneet paljon mitään. Toisaalta vinyylit olivat aikoinaan kalliita ja niitä oli vaikea joskus edes saada mistään ostetuksi.
No ei ne vinyylit ainakaan 70-luvun alkupuolella mitenkään erityisen kalliita olleet ja kyllä meidän pikkukaupungin sokkarin levyosastolta kaikki sen ajan tunnettujen artistien uutuudet löytyi melko nopeasti julkaisun jälkeen. 60-luvulla toki oli vielä paljon haasteellisempaa ja saatavuudessakin varmaan ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsuuko joku vaikka Beatlesia tai Rollareita popiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha. Jaa. Minusta taas tuollainen yhteen aikakauteen jumiutuminen on aika tietämätöntä ja typerää, kertoo lähinnä nostalgiasta ja turvallisuushakuisuudesta. Vähän samaa kuin jos ruokakaupassa sanoisi, että suostuu syömään vain ruokia, joiden valmistajan nimen alkukirjan on välillä A-H...
Todellisuudessa kunakin aikakautena musiikissa ja taiteessa tapahtuu koko ajan.
70-luvun puolivälissä ja lopussa punk ja metalli, kasarilla disco - juu, siinäkin genressä on omat huippunsa - digitaalisuus ja musiikkivideot, uusi taidelaji, jota nyt pidetään itsestäänselvänä. Hiphop, rap - musta kaupunkikulttuuri.
1990-luvulla tekno, rave - internet ja musiikin "demokratisoituminen": kuka tahansa voi etsiä netistä musiikkia, osin jopa ilmaiseksi - ja tehdä musiikkia elektronisesti itse, ilman kalliita soittimia ja studioaikaa.
2000-luvun alussa edm, some ja suoratoisto - nyt tutustuminen uusiin yhtyeisiin ja kappaleisiin vasta helppoa onkin. Ei tarvitse olla asiantuntija, riittää kun selaa Spotifyta.
Ei siinä - minä kuuntelen kaikkea populaarimusiikkia. Yhtä hyvin Arethaa tai Queenia tai Eurythmicsiä kuin Dua Lipaa, Billie Eilishiä tai Harry Stylesia.
Kaikilla aikakausilla on hyviä ja kuuntelemisen arvoisia esiintyjiä, ihan kaikilla - pitää vain löytää omaa korvaa miellyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Kutsuuko joku vaikka Beatlesia tai Rollareita popiksi?
Totta kai. Miksi sinä sitten niitä kutsuisit? Rockiin pohjautuvaa nuorisomusiikkia, sanoo sanakirja - ja siitä noissa on kyse, vaikka sulle ne tietysti ovatkin jo mummomusiikkia noin ikänsä puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan myös 60-luvun elokuvaa. Uutta aaltoa; innovatiivista ja leikkisää, rajoitteista vapaata kerrontaa.
Missä se sinun nähdäksesi oli rajoista vapaata?
Anteeksi, mutta kommenttisi on hoopo.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli vuoteen 1968 asti voimassa Motion picture production code, elokuvayhtiöiden itsesensuurikoodisto, joka hyvinkin tarkkaaan sääteli sitä, mitä leffassa saa näyttää.
Lue siitä vaikkapa tästä: https://en.wikipedia.org/wiki/Motion_Picture_Production_Code
Suomessakin säädeltiin tosi tarkkaan, mitä saa sanoa ja paljonko paljasta pintaa. "Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sensuuri_Suomessa#Elokuva-_ja_televisiose…
Sensuurin lisäksi itse elokuvan teko oli hyvin kallista. Harvalla oli varaa edes kunnon kameraan.
Nykyään minkä tahansa kelvollisen kännykän kameralla saa videota, jota voi esittää televisiossa.
Kuka tahansa voi kuvata videon ja jakaa sen - ainoastaan hyvä tapa ja rikoslaki rajaavat sitä, mikä on sallittua.
15, tv-toimittaja muuten ammatiltaan
Silloin oli muusikoilla paremmat inspiraation lähteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan myös 60-luvun elokuvaa. Uutta aaltoa; innovatiivista ja leikkisää, rajoitteista vapaata kerrontaa.
Missä se sinun nähdäksesi oli rajoista vapaata?
Anteeksi, mutta kommenttisi on hoopo.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli vuoteen 1968 asti voimassa Motion picture production code, elokuvayhtiöiden itsesensuurikoodisto, joka hyvinkin tarkkaaan sääteli sitä, mitä leffassa saa näyttää.
Lue siitä vaikkapa tästä: https://en.wikipedia.org/wiki/Motion_Picture_Production_Code
Suomessakin säädeltiin tosi tarkkaan, mitä saa sanoa ja paljonko paljasta pintaa. "Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sensuuri_Suomessa#Elokuva-_ja_televisiose…
Sensuurin lisäksi itse elokuvan teko oli hyvin kallista. Harvalla oli varaa edes kunnon kameraan.
Nykyään minkä tahansa kelvollisen kännykän kameralla saa videota, jota voi esittää televisiossa.
Kuka tahansa voi kuvata videon ja jakaa sen - ainoastaan hyvä tapa ja rikoslaki rajaavat sitä, mikä on sallittua.
15, tv-toimittaja muuten ammatiltaan
Vähän myöhässä vastaan, tuskin edes huomaat tätä, mutta pakko vastata. Kohdalla "rajoitteista vapaata kerrontaa" tarkoitin siis uuden aallon elokuvien kerrontaa, joka on innovatiivista ja vapaata esim. monista elokuvan visuaalisuuten/rakenteeseen/tyyliin liittyvistä rajoitteista tai rajoittuneisuuksista. Jos rautalangasta pitää vääntää joku elokuva esimerkiksi, niin vaikka Godardin Hullu Pierrot, jonka kerronnan väitän olevan hyvinkin vapaata.
Olihan se noin vuodet 1963-73.