Lue keskustelun säännöt.
80-luvun asioita nykyaikaan?
17.09.2021 |
Mitä hyviä 80-luvun juttuja olisi ehkä tuotavissa nykyaikaan?
Vaikka eivät olekaan pelkkää 80-lukua niin käsittääkseni LP-levyt ja C-kasetit ovat tehneet kovaa come backiä tässä 2000-luvulla, c-kasetit selvästi vähemmän kuitenkin.
Kommentit (13)
Se, ettei tarvitse olla joka hemmetin hetki tavoitettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei tarvitse olla joka hemmetin hetki tavoitettavissa.
No älä, mä ylläpidän tollasta elämäntapaa ja mua pidetään siksi ihan friikkinä kun en ole instassa heruttamassa enkä facessa kerjäämässä uusia kavereita :D
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei tarvitse olla joka hemmetin hetki tavoitettavissa.
Tämä. Lankapuhelimeen sai olla vastaamatta. Saattoi aina sanoa että oli asioilla tms.
Ihmiset kesti odottaa jos eivät saaneet välitöntä tyydytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei tarvitse olla joka hemmetin hetki tavoitettavissa.
No älä, mä ylläpidän tollasta elämäntapaa ja mua pidetään siksi ihan friikkinä kun en ole instassa heruttamassa enkä facessa kerjäämässä uusia kavereita :D
Jos olet nuori voin kuvitella. Noin saa tehdä. On terveellistä uida joskus vastavirtaan. Laumasieluisuudesta kannattaa aina pyrkiä eroon. Se on todellista rohkeutta.
Syksyllä oli kiva mennä loman jälkeen kouluun vaihtamaan kuulumisia kaverien kanssa. Oli koko kesän puuhat kerrottavana ja kuultavana. Jotkut olivat vaihtaneet väriäkin, ja joskus joku katosi jälkiä jättämättä eli muutti muualle.
Minua ärsyttää se, mikä monen mielestä on hieno juttu: se, että kuulumisia ei enää kerrota henkilökohtaisesti, vaan ne ripustetaan seinälle sillä mielellä, että lue, jos luet. Ensimmäisen kerran tämä ärsytti minua silloin, kun jonkin kännykkäoperaattorin mainoksessa etelänmatkalaismies kehui postilaatikkoa etsivälle kaverilleen, että minäpä lähetän postikortit tällä lailla näppärästi tekstiviestillä. Kännykän harmaalla taustalla epäilemättä luki nokkelasti "täällä huojutaan, palmut ja me".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasarilla nuorten kulttuuri oli selvemmin vastakulttuuria: oli mm punkkarit, runotytöt/pojat, eläintensuojelijat..nuoret näytti rosoisilta ja kapinoivat kaupallisuutta vastaan hyvinkin kiukkuisesti.
Maailmanparannushenki oli vahvaa ja tavallisellekin oli hyvin tilaa, suurin osa nuoria oli ulkoisesti jotenkin viattomia, kun seksuaalisuutta ei tyrkytetty niin rumasti mitä nykyään.
Pinnan korostaminen on mennyt nykyään ihan överiksi. Silloin juppeja ja diskohileitä halveksittiin pääsääntöisesti, tai se ei ollut mikään yleinen ihanne. Amerikkalaisen hömppäkulttuurin invaasiosta oltiin taatusti huolissaan. Nyt tajuaa, että aivan syystä.
Kukaan joka on oikeasti käyttänyt c-kasetteja ei kaipaa niitä takaisin. Huono äänenlaatu ja kömpelö käytettävyys. Uudet suoratoistopalvelut hakkaa tuollaisen ihan mennen tullen. Sama juttu elokuvien katselussa VHS kaseteilta. Suttuinen kuvaputkitelkkari ja pätkivä vhs. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esineistä on vaikeampi sanoa mitä kaipaa..esineet tavallaan liittyvät ihmisten välisiin suhteisiin.
Suosikki-lehti oli ikoninen koko 70-80 luvun kun pop/rock skene olo niin vahvaa. Se yhdisti nuoret omaan heimoonsa vahvasti ja esitteli virtauksia.
Eli kaipaan musiikin merkitystä, se oikeasti antoi nuorille merkitystä, uskoa ja toivoa. Jokainen löysi omat suosikkinsa ja niistä riitti puhumista. Musiikin kautta tunteet olivat ikään kuin arvostetumpia mitä nyt ja vakioaihe rakkauden vaikeus jokaiselle tuttu.
Ysärillä tätä vielä oli mutta kyllä se jotenkin on toisenlaiseksi muuttunut. Nyt muoti ja muu pinnan puunaaminen näyttää olevan suunnattoman tärkeää kaiken itsensä kehittämisen ja sivistämisen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan joka on oikeasti käyttänyt c-kasetteja ei kaipaa niitä takaisin. Huono äänenlaatu ja kömpelö käytettävyys. Uudet suoratoistopalvelut hakkaa tuollaisen ihan mennen tullen. Sama juttu elokuvien katselussa VHS kaseteilta. Suttuinen kuvaputkitelkkari ja pätkivä vhs. Ei kiitos.
On tuo ihan totta. Ne kuuluu kyllä siihen omaan ympäristöönsä.
Kiva että nuorempi väki nämä silti tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasarilla köyhät ja/tai pihit (meidän perhe) toimittiin kuten tiedostavat ihmiset nykyään: välteltiin huoltoasemaketjuja ja niiden sijaan syötiin omat eväät matkan varrella tielaitoksen puu ja penkki - p-paikalla, ei todellakaan lennetty etelän lomille, oltiin mökillä ilman sähköä ja juoksevaa vettä (jälkimmäistä ei tosin ole vieläkään). Äitini meni aina oman kassin kanssa kauppaan ja vältteli muovikassien ostamista. Leipäpussit uusiokäytettiin aina. Nykyään lienee normaalia, silloin häpesin.
Totta! Mikä kasarilla oli köyhyyttä/piheyttä on nyt ympäristötietoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei tarvitse olla joka hemmetin hetki tavoitettavissa.
No älä, mä ylläpidän tollasta elämäntapaa ja mua pidetään siksi ihan friikkinä kun en ole instassa heruttamassa enkä facessa kerjäämässä uusia kavereita :D
Jos olet nuori voin kuvitella. Noin saa tehdä. On terveellistä uida joskus vastavirtaan. Laumasieluisuudesta kannattaa aina pyrkiä eroon. Se on todellista rohkeutta.
Ja jos et ole nuori on pakko olla facessa tai..?
immeiset olivat valakosii