Lue keskustelun säännöt.
Riidelläänkö teillä lastenhoitoon liittyvästä vastuunjaosta?
03.11.2009 |
Olemme kolmekymppinen laiska ja mukavuudenhaluinen pariskunta, joka pohtii lapsen hankintaa. Kumpikaan meistä ei ole mikään kodin hengetär ja pitkitämme mahdollisimman kauan tylsiä (mutta pakollisia) kotiaskareita kunnes keittiö pursuilee roskapusseja, jääkaapista hyppii silmille vanhentuneet ruoat, kaikki astiat ovat likaisina olohuoneen pöydällä eikä kaapista löydy puhtaita lakanoita siivouspäivänä. Kerran viikossa ryhdistäydymme ja järkkäämme yhdessä paikat kuntoon. Okei, pitkä alustus kysymykseeni...
Nyt lastenhankinnan ollessa ajankohtainen olen mahdollisesti tulevana äitinä alkanut pohtia sitä, että tämä nykyinen elämänmenomme ei todellakaan lapsieperheelle sovi ja kuka sitten ottaa vastuun lisääntyneestä työstä, jonka lapsenhoito tuottaa? Kuka meillä pesee lapsen pyykit, huolehtii ruuan pöytään, järkkää neuvola-ajat, vakuutukset, valvoo koulujutut, siivoaa, puunaa, järjestää...? Kuinka usein teillä riidellään tällaisesta työnjaosta, vai lankeaako nämä automaattisesti äidille? Vai muuttuuko lähtökohtaisesti laiska mies lapsen myötä oma-aloitteisemmaksi?
Jotenkin tuntuu, että minä en ainakaan voi luottaa siihen, että mieheni ottaisi oma-aloitteisesti vastuun mistään tällaisesta, sillä meillä ei edes olisi paskapaperia jos se olisi mieheni viitselijäisyydestä kiinni. Niinikään laiskana ihmisenä lapsen tuoma lisätyö ei houkuttele, jos ja kun sen joutuisi hoitamaan täysin yksin...
Kommentit (5)
Älä huoli, jopa synnynnäinen laiskamato-nainen kuten minä omaksi yllätyksekseen löysi itsestään aikamoisen kodin hengettären kun ensimmäinen lapsi syntyi ja jäin äitiyslomalle. Tiskejä olohuoneen pöydällä ei viitsi koko aikaa tuijottaa, kun kotona viettää aiempaa enemmän aikaa. Riitoja tuli, koska mies ei kokenut samanlaista ahaa-elämystä.
Eli minun kotonaoloaikanani, yhteensä 3,5 vuotta (2 lasta), kotitöistä kyllä riideltiin, tai ainakin minä niistä mökötin. Kaikki entiset ja uudet työt tuntuivat kaatuvan vain minun niskaani.
Mutta, mutta: Kun minä palasin töihin, mies jäi aluksi kotiin, ja kas kummaa huomasi, että jos pyykkiä ei pese niin puhtaat kalsarit ja vaipat loppuvat kaapista. Edelleenkin melkoinen osa töistä jäi minulle. Oikeastaan tilanne tasa-arvoistui vasta sitten, kun lapset menivät hoitoon ja palasimme molemmat kokopäivätöihin. Nyt ne kotisotkut eivät enää hypi kenenkään silmille, kun ovat siellä kotona ja me kukin päivät tahoillamme, ja yhdessä hoidamme iltaisin ne "pakolliset" työt. Mieskin alkoi innokkaasti niinä iltoina kun tulee aiemmin töistä tehdä kotitöitä, kun huomasi, että sillä tapaa pääsemme iltaisin yhtä aikaa makuuhuoneeseen asti (ja siitä saattaa seurata jotain kivaa...).
Nyt menee siis ihan hyvin. Peruspäivärytmi on kirjattu excel-taulukkoon, jossa lukee kuka minäkin päivänä vie ketä ja minne. Lisäksi olemme sopineet, kuka minäkin päivänä vastaa ns. "pakollisista" (ruoan laitto, seuraavan päivän tavaroiden pakkaaminen, koiran lenkittäminen, jne.).
Eli kyllä toivoa on, mutta työtä se vaatii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa miehen auttamaan ilman jatkuvaa komentamista, kannattaa miehen olla kotona lapsen kanssa pitempi aika niin, että hänelle lankeaa silloin kodin arjen pyörttäminen. Esim. isäkuukausi on tähän loistava keksintö.
Äidithän usein hoitavat pienet lapset kotona ja mies ei välttämättä edes tajua kuinka paljon ylimääräistä työtä lapsi aiheuttaa.
Meillä suhteen alkuaikoina oli samaa. Sitten alkoi lapsia tulemaan.
Esikoinen "opetti" että jos pitää liinaa pöydällä, se vetää sen alas ja mukanaan kaiken liinan päällä olevan! Tästä voi olla turvallisuus kaukana jos liinan päällä on kuumaa, terävää tms.
Ihan vauva-aika on parasta jos ei suoriteta. Mutta pikkuhiljaa alkaa huomaamaan vaarapaikkoja.
Ja tekemään elämää helpoksi.
Meillä siistin keittiön saamiseen meni kolme lasta. Mutta nautin nykysin suuresti siitä että saan istua pöydässä selaamassa lehteä pöydällä, jossa ei ole puuroa jämähtänyt pintaan.
Puuron siivoaminen kuivana on aikaa kuluttavaa sekä kallista.
Virheitä saa tehdä. Mutta ei kannata tehdä liian kalliita jotka on vaarallisia vaikka turvallisuudelle tai terveydelle. Silloin laiskuus on jo liikaa!
Miksi vaippoja kannattaa säilöä olkkarin nurkkaan tai pussiin parvekkeelle?
En itse pidä siitä että kotona ollessa siivoan, hoidan lapsia ja teen ruokaa 5 kertaa päivässä tarjolle. Vaan on silti IHANAA vaan istua ja ihailla lapsien kasvua ja nauttia päivästä ilman suorittamista ja puurtamista, eli ruuat saatan tehdä useammalle päivälle tai jättää tänään imuroimiset ja pyykit laittamatta. Ei se tee ihan kamalaa siivoa vielä.
Mutta ei sekään vaadi ihan kamalasti että pesee koneessa vaatetta, imuroi 5 huonetta. Se on todella pieni asia, kuin että tekisit sitä työksesi jonkun kotona! ;)
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tällöin isä saa onnistumisen tunteita ja saa rauhassa tehdä asiat kuin itse haluaa ja rakentaa suhdetta lapseen.
Meillä kaksi lasta, mies tietokoneella paljon viihtyvä. Jouduin taistelemaan lasten ulos viemisestä ym. Joutuani sairaalaan pariksi kuukaudeksi mies joutui selviämään ja nyt vie ihan oma-aloitteisesti lapset ulos ja tekee muutenkin kotitöitä enemmän.
Eli vastuuta vain heti alusta lähtien miehellekin.
Ainakin aluksi riideltiin paljon. Ja kyllä työstä paljon lankeaa äidille, väistämättä! Tosin olen saanut usutettua miehellekin paljon töitä ja me olemme MOLEMMAT ryhdistäytyneet kyllä paljon entisistä ajoista... Kun on ollut pakko!
Esim. siivotaan kyllä molemmat paljon nykyään, muuten eläisimme sikolätissä.
Lasten koulujutut ja neuvolat hoidan minä eniten, mutta kyllä mieskin korjailee läksyjä ja vie esim. hammaslääkäriin.
Minä hoidan vaatejutut kyllä kokonaan, kuin myös kokkauksen. Mies on ihan surkea keittiössä!
Iltapuuhissa mies on täysillä mukana, lukee aina sadun jos on kotona. Harjaa lasten hampaat, patistelee sänkyyn jne.
Kun eka lapsi syntyi mies vielä lusmuili aamuisin sängyssä usein - on iltatöissä. Nykyään joutuu nousemaan aamuisin koska saattaa vanhemmat lapset koulutaksille.