Miten toimia kun kotona tehdään tyhmyyksiä eikä syyllisestä ole varmuutta?

vähemmän syyllinen antaa sitten vielä myöhemmin körmytystä syylliselle koska sai rangaistuksen syyttä. Jos on vahvempi.

niin hyvin, etä saisi ruokalapun paloiksi

ap on vika koska sakset oli lasten ulottuvilla. Mene istumaan jäähypenkille min/ikävuosi, jollet parempaa rangaistusta itselles keksi. Mistä lähtien rankaiseminen on parantanut mitään, se kasvattaa vaan katkeruutta.

Asia pitää käydä perusteellisesti läpi. Osaisiko pienempi tuota tehdä? Miksi sakset olivat lasten ulottuvilla? Noin vaan ei tehdä ja jos nyt luovutat, seuraavalla kerralla tehdään aina pahempaa jälkeä.

huvittava tilanne, näin ulkopuolisesta, kaverit istuvat ja pokkana syyttelevät toisiaan... Todennäköisesti se isompi on se leikaaja, ainakaan meidän 2,5-vuotias ei vielä osaa valehdella kovin monimutkaisesti. Tai ainakin jollakin ovelalla kysymyksellä saa jäämään kiinni.



Mutta jonkin yhteisrangaisuksen minäkin antaisin. Joku etuus/lelu/peli pois tai muu kiva juttu tänään jää tekemättä. Se 2-v ei ymmärrä kovin monimutkaisia yheyksiä teon ja rangaistuksen välillä.

Mutta toki syytä on minussakin kun kerran saivat sakset käteensä. Saksia säilytetään korkealla, eivätkä kumpikaan koskaan ole niitä sieltä koettaneet saada. Nyt joku päähänpisto sitten sattui... Kiivenneet ovat siis niitä hakemaan, muuten eivät käsiinsä saa.



Isompaa minäkin epäilen mutta on vaikea tilanne, koska isompi ei ole koskaan tällaista tehnyt. Ei siis mitään typeryyksiä koskaan. Ja on kyllä uskaltanut sanoa jos on käynyt vahinko tms, eli ei ole ennen syyttänyt pikkuveljeä.



Pienempi osaa käyttää saksia, mutta epäilen juuri tuota, että osaisiko niin hyvin. Toisaalta leikkausjälki on tosi rosoinen ja näkee, että saksia on pidelty miten sattuu. Isompi taas leikkaa jo niin hyvin, että tuntuu oudolta. Mutta kiireessähän tuo on tehty ja siksi varmasti isommankin leikkuujälki voi olla hunompaa...



Äääh... että voi olla tylsä alku päivälle. Se tässä on juuri se pointti, että jos nyt annan olla, seuraava tempaus on astetta vakavampi. Täytyy miettiä mikä noihin kahjoihin tepsisi.



ap

sanonut se pojille, aikuisilla on ihmeelliset käsitykset siitä että lapsiin on ohjelmoitu kyllä/ei sanat ja se että ne osaa vielä valita mikä on oikea vaihtoehto/kannattavampaa. Tehtailkaa vaan rangaistuksia, ikävä perhe teillä, jos sun aikas ja energias menee "syyllisen " etsimiseen, sen sijaan että tekisitte jotain hauskaa yhdessä.

Oma-aloitteisuudesta? Luovuudesta? Käden taidoista?



Suosittelen, että äiti nyt keskustelee tuon vanhemman neropatin kanssa siitä, mikä mielijohde sai hänet tarttumaan saksiin.



Pojat syyttelevät toisiaan, koska kokevat tehneensä jotakin pahaa. Kun asia käännetään hyväksi tai neutraaliksi, selviää, mitä siellä on taustalla. Myös hyväksi koetun asian voi kieltää.

Nuorempi ei ehkä osaisi valehdella noin sujuvasti...

vaikka asia selvitettäisiinkin kunnolla. Just se on curling-vanhemmuutta, että lapset saa tehdä, mitä mieleen juolahtaa, ilman seuraamuksia. Maailma ei ole ihan niin ruusuinen paikka!

Isompi on usuttanut pienemmän tekemään.

Sanoin isommalle pojalle, että hän istuu vieressäni niin kauan kunnes osaa kertoa mitä ruokalapun kanssa tapahtui. Pojalla meni vartin verran ja sitten hän kertoi, että oli tehnyt sen itse.



Oli kuulemma halunnut leikata paperia (mikä meillä onkin ihan sallittua, valvotusti) muttei löytänyt paperia. Niinpä leikkasi ruokalapun... neroutta.



Juttelimme asiasta ja kehuin sitä, että hän osasi ja uskalsi kertoa mitä oikeasti tapahtui ja sanoin myös että olen asiasta vihainen. Poika pyysi anteeksi ja elämä jatkuu.



Mielestäni tämä tuli hoidettua ihan oikein, enkä tosiaankaan koe itseäni pätkääkään inhottavaksi. Perheemme on aivan ihana toisin kuin sieltä meitä tuntematta heittelette. Meillä on kuitenkin melko kova kuri mutta myös oikeudenmukaisuutta. enkä tosiaan voisi antaa lasteni tehdä mitä sattuu ja pitää heidän kanssaan vaan hauskaa. Se ei ole vanhemmuutta vaan kaveruutta.



Kiitos mielipiteistänne.



ap

Kuten arvelinkin, asialle löytyi selitys. Pienenkn ihmisen toiminnalla on aina jokin hyvä tarkoitus ja sen takia rangaistukset usein tuntuvat epäoikeudenmukaisilta. Epäoikeudenmukaisuus taas kasvattaa katkeruutta vanhempia kohtaan.



Tarkoitus oli hyvä, toteutus epätarkoituksenmukainen, minkä poika varmasti nyt ymmärtää.

t.9