Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka te selviätte pettymyksistä ja epäonnistumisista?
13.09.2021 |
Siinähän se kysymys tulikin. Minulla on erittäin heikko pettymyksensietokyky. Se tunne hulahtaa aivoihin myös niin nopeasti, että reagoin joskus alkukantaisella tavalla. Jonkun pienenkin mokan jälkeen menee yöunet pitkäksi aikaa. Etenkin kaikki vanhemmuuteen liittyvät epäonnistumiset on pahoja. Ja pitää ollakin, jos karjuu väsyneenä lapsilleen, niin pitää morkkista tullakin. Mutta joskus ne tilanteet syntyvät mokasta. Lapsi mokaa, minä tunnen pettymystä itseeni vanhempana, koska lapsen moka on minun syyni. Sen sijaan, että antaisin lapselle kuvan, että hei ei haittaa, sitä sattuu, menen lukkoon tai posahdan. Siitä ei synny ilmapiiriä, että täällä on ok tehdä virheitä. Ja kasvatan lapsesta samanlaista kuin olen itsekin.
Tämä on varmaan pohjimmiltaan jokin itsetuntokysymys, eikä varmaan pelkillä vinkeillä fiksattavissa. Mutta mielelläni lukisin muiden ajatuksia, jos sitä saisi pohdittavaa ja jotain toivoa, että voisi vielä kehittyä paremmaksi ihmiseksi.
Ps. Justiinsa mietin, saisiko vanhetessa eutanasian sillä perusteella, että ihmisen huonot luonteenpiirteet tunnetusti voimistuvat iän myötä. Täysin sietämätön ajatus, että tämä tästä vielä pahenee.
Kommentit (4)
Aloittajalle: minusta pohdintasi jo osoittavat, että lapsesi on ns. hyvissä käsissä. Tiedostat omia käytösmalleja, sanot ne rohkeasti ääneen ja haluat muutosta. Muutama juttuhetki esim. psykologin kanssa saattaisi olla ratkaiseva tekijä halutun muutoksen konkretisoimisessa. Saisit ajatuksillesi palloittelukaverin ja vinkkejä tilanteeseen. Tsemppiä ja mukavaa syksyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittelen sitä vähän aikaa, mutta ajattelen myös, että virheitä sattuu ja että tärkeintä on, ettei ole tehnyt tahallisesti väärin, siis mitään pahaa ja ilkeää.
Minua auttaa epäonnistumisten käsittelyssä ehkä eniten se, kun ajattelen asiaa laajemmassa kuvassa ja tajuan, ettei se niin suuri asia ole, että tapahtui sellainen moka. Joskus moka ärsyttää niin paljon, ettei heti pysty tällaiseen viisaaseen ajattelutapaan, vaan vasta myöhemmin.
Ehdottomasti uskon, että tällaisessa voi kehittyä, voi oppia hillitsemään välittömiä ärsytysreaktioitaan, pehmentämään niitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minä olen yllättävän kepeä epäonnistuja. Joskus vaan nauran, kun epäonnistun. Tämän olen opettanut lapsillenikin. Vaikka olemme kaikki kunnianhimoisia perfektionisteja, niin selviydymme huumorilla hyvin pettymyksistä tyyliin ”ei se ollut niin vakavaa tai tärkeää, kohti uusia haasteita”. Ymmärrystä ovat lisänneet toki esimerkiksi isot surut elämässä. Minulla on myös harrastuksena kierrellä hautausmaita kun odotan lapsia harrastuksista. Paitsi että siellä on kaunista, harrasta, mystistä ja tulee hyvää liikuntaa, niin siellä ymmärtää hyvin sen, että maan povi on täynnä ”tärkeitä” ihmisiä. Elämä on parhaimmillaankin sarja onnistumisia ja epäonnistumisia, yhden ihmisen epäonnistumiset ovat isossa kuvassa merkityksettömiä.
Alue: Aihe vapaa
Aloin sattumalta seurata jotain lapsien käytösmalliopastusta instagramissa ja sitä kun lukee, niin enimmäkseen tulee vaan mieleen että onko minulle opetettu mitään positiivista ja sitä kautta ne tunnelukot ja reagointimallit tulee aikuisillekin kun vain negatiivisesti on suhtauduttu virheisiin.