Sienestäjät! Kysymys.
Kommentit (21)
Lähinnä kantarelleja, suppilovahveroita ja tatteja. Torvisieniäkin yritän, mutta harvoin olen löytänyt. Joskus kerään rouskuja, jos tekee mieli sienisalaattia.
Tatteja, kantarelleja, torvisieniä, haperoita, kehnäsieniä. Jotkut rouskut käy myös, jos löytyy paljon. Lähempänä talvea suppilovahveroita. Nyt en vielä kerää kun löytyy niin vähän.
Ihan kaikkia.
Tämä on ollut loistava sienisyksy. Täällä Pirkamaalla on ollut valtavasti tatteja, kehnäsieniä, lampaankääpää ja omia suosikkejani, mustavahakkaita. Kanttarelleja ja mustiatorvisieniä on ollut taas melko vähän. Rouskujen sesonki alkaa hiipumaan, mutta niitä keräsin ihan tuhottomasti. Suppilovahveroita näyttäisi tulevan myös hyvin satoisasti, jopa niiden mittapuulla.
Rakastan sieniä ja sienestystä!
Suppilovahverot, kantarellit ja mustatorvisienet 😋👌
Tatteja ja rouskuja. Tatit menee kuivuriin, rouskut kirpsakampina ryöppäyksen jälkeen suolaan.
Tateista herkkutatteja, punikkitatteja jos on huono tattivuosi. Joskus myös lehtikuusentatteja, kun kasvavat tossa pihassa. Kantarellejä, orakkaita (vaalea- ja ruso-), lampaankääpää (lasten suosikkeja), mustatorvisientä jos satun näkemään ne (pitäisi olla monitehot päässä, mutta tänäänkin satoi kaatamalla niin ei laseilla nähnyt mitään). Ja sitten suppilovahveroita ja kosteikkovahveroita. Omassa pihassa kasvaa vanhan lehtikompostorin paikalla herkkusieniä, ne kerään talteen.
Joka vuosi yritän testata tai opetella jonkun uuden sienen. Mustavahakkaista ei oikein tykätty, ja mustesienistä jäi aina se pieni epäilys, että oliko ne nyt niitä ei-antabussieniä. Aika monta myrkkysientäkin olen opetellut tunnistamaan, ihan varmuuden vuoksi. Niitä en kerää. Nyt on olleet noi känsätuhkelot ja muut kuukusenmunat, mut ei ne jää meidän repertuaariin, pitäisi löytää niin nuorina.
Rouskuja keräisin, jos joku söisi. Tänä vuonna niitä on aivan tolkuttomasti, oli pakko kerätä pieni satsi suolasieniksi. Voin sitten jouluna herkutella itsekseni, kun muille ei kelpaa.
Suppilovahveroita/kosteikkovahveroita kasvaa tänä vuonna joka paikassa. Siis paikoissa, joissa ei kolmeenkymmeneen vuoteen ole yhtään suppista näkynyt, on läjä sieniä odottelemassa. Tuohan on hyvä juttu, mutta tavallaan ahdistaa, kun en millään pysty kaikkia keräämään! Tai ehkä vielä pystyisin keräämään, mutta pakastimeen ei mahdu määräänsä enempää.
Kuivattuna menee pienempään tilaan, ja teenkin sienijauhoa (=kuivatut sienet murskaksi joko blenderillä tai kiukkuisen teinin paukuttamana isossa kivihuhmaressa). Mutta siis rajansa kaikella. Tota voisi tietenkin joululahjaksi jaella ympäriinsä, sääli, että on paljon ihmisiä, jotka eivät tykkää tai pysty syödä sieniä.
Parta tai kynsisienen kun löytäisi olisin ikionnellinen
Poimin kaikkia ruokasieniä, mitä sattuu löytymään Eilen osuin hyvään suppilovahveropaikkaan. Samasta metsästä löytyi myös lampaankääpiä ja haaparouskuja. Muuten alkusyksy on mennyt enemmän herkkutattien ja kantarellien poimimisessa.
Herkkutatteja. Lisäksi käyn vuosittain tsekkamaassa mustavahakas-, keltavalmuska- ja leppärouskuapajani. Jos suolarouskut ovat pöntössä huvenneet, niin niitäkin käyn hakemassa. Jos näitä noutaessa sattuu jotakin muuta sopivaa löytymään, niin kerään kyllä. Nyt juuri olisi käyttöä muutamalle limanuljaskalle; käyn katselemassa kunhan sateet menevät ohi.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan sieniä ja sienestystä!
Rakastan sienestystä, mutta en tykkää perata sieniä, en tykkää kokkaamisesta, enkä oikeastaan pidä sieniruoista. Hankala yhtälö! Etenkin kun kaupallinen sienestys taas ei kiinnosta (se, että etsitään vain kaupaksi meneviä lajeja ja yleensä yhtä kerrallaan), ja se melkein vaatisi auton ja ajokortin.
Tatteja; herkkutatteja, punikkitatteja, kangastatteja, ruskotatteja, lehtikuusentatteja, voitatteja...
Tattien aika meni jo ohitse, ainakin siis hyväkuntoisten. Nyt olisi rouskuja vielä paljon, mutten niin rouskuista pidä yhtä paljoa kuin monesta muusta sienestä. Keräsin kangasrouskuja, haaparouskuja, kasvarouskuja, näistä tuli tehtyä lähinnä suolasieniä ja vähän paistoin ja söin ja pistin leivän sekaan.
Lampaakääpiä, supilovahveroita, kanttarelleja, kehnäsieniä, mustatorvisieniä. Pari limanuljaskaakin löytyi taannoin, joka nimestään huolimatta on mielestäni ihan hyvänmakuinen sieni, helposti tunnistettava myös. Mustavahakas on tämän vuoden uusin opeteltu sieni, vähän niitä löysin, en vielä ehtinyt maistaa, sekä ukonsieni, joka oli oikein hyvänmakuinen.
Haperoita en ole oikein osannut kerätä, pitäisi perehtyä niihin vähän paremmin, kangashaperon kuitenkin tunnen hyvin ja kerään jos kohdalle sattuu.
Nämä osaan tunnistaa, sekä myrkyllisimmät sienet. Haluisin opetella tunnistamaan varmasti vielä lisää sieniä. Opeteltavaa löytyisi mm valmuskoista.
Lähes kaikkia syötäviä paitsi punikkitatteja joista tulee jostain syystä aina vatsanväänteitä vaikka kuinka kypsentäisi. Minäkin pidän mustavahakkaista kuten joku edellä. Eilen löysin lampaankääpiä joista pidän myös. Rouskusalaatti on herkkua.
Yleensä suoraan pannulle laitettavia.
Nyt kuitenkin on löytynyt todella paljon rouskuja. Ryöppäsin ja tein mahtavaa sienisalaattia sipulin ja ranskankerman kanssa. Se on herkkua jota en ole saanut pitkään aikaan.
Ihanan runsas sienisyksy!
Kuinkahan paljon sieniä voi syödä esim. viikossa?
Tuleeko terveyshaittaa, jos syö joka päivä?
En viitsi säilöä, vaan teen samantien ruoaksi.
Jaa, ylimääräiset karvarouskut suolasin, mutta söin ne sitten kumminkin kaikki jo seuraavana päivänä. Sormin suoraan purkista, heh.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon sieniä voi syödä esim. viikossa?
Tuleeko terveyshaittaa, jos syö joka päivä?
En viitsi säilöä, vaan teen samantien ruoaksi.
Jaa, ylimääräiset karvarouskut suolasin, mutta söin ne sitten kumminkin kaikki jo seuraavana päivänä. Sormin suoraan purkista, heh.
Ei varmaankaan tule haittaa. Päinvastoin sienissä on tärkeitä ravintoaineita kuten seleeniä.
Moni on laihduttanut syömällä
sieniä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon sieniä voi syödä esim. viikossa?
Tuleeko terveyshaittaa, jos syö joka päivä?
En viitsi säilöä, vaan teen samantien ruoaksi.
Jaa, ylimääräiset karvarouskut suolasin, mutta söin ne sitten kumminkin kaikki jo seuraavana päivänä. Sormin suoraan purkista, heh.
Riippuu siitä mitä sieniä myös syö. Pulkkosieni ja seitikit ovat myrkkysieniä jotka tappaa hitaasti, ja 70-luvulle asti niitä pidettiin ihan syötävinä kun ei osattu yhdistää sienen syöntiä ja kuolemaa. SItten on kanssa ainakin joitain syöpään linkattuja sieniä, mutta toisaalta syöpää aiheuttaakin sitten moni muukin asia. Yleisesti ottaen sienten ravintoarvo on todella hyvä. Kaikista sienistä ei vaan tiedetä vielä läheskään tarpeeksi.
Täällä ei vahveroita kasva, joten tatit ovat niitä, joita keräilen. Eivät vaadi niin paljon käsittelyä kuin rouskut.
Niitä mitä kyseisessä sienestyspaikassa on. Tatteja, haperoita, kantarelleja, lampaankääpää, leppärouskuja, kehnäsieniä, limanuljaskoita (se on erinomainen ruokasieni!), herkkusieniä, korvasieniä, huhtasieniä, vahakkaita, keltahaarakkaita, akan- ja ukonsieniä. Suppilo- ja kosteikkovahveroitakin, jos ei muuta ole. Matsutakea (männyntuoksuvalmuska) keräisin, jos vain löytäisin. Rouskuista en itse perusta, mutta jos tiedän jonkun joka niitä ottaa vastaan, kerään hänelle.
Suppilovahveroita tai niiden kanssa samaa sukua olevia kosteikkovahveroita. Mustat torvisienet ovat myös tosi hyviä.