Onkohan tämä terve äiti-poika suhde (poika 42v, äiti 59v)

Äiti teininä saanut pojan, jonka kanssa elänyt tiiviisti kahdestaan, kunnes poika muuttanut kotoa 37-vuotiaana. Kyllä, 37-vuotiaana. Minä tapailen tuota poikaa nyt, on työkaverini. Ihan mukava mies, mutta hieman arka ja aloitekyvytön. Olen käynyt hänen luonaan kylässä. Asunnossa on vahvasti äitinsä kädenjälki, äiti ommellut verhot ja päiväpeiton, tuonut asuntoon kaikki kodintekstiilit mattoineen. Tämän kertoi siis tuo mies. Kertonut suhteensa äitiin olleen aina tiivis, koska äitinsä on saanut hänet vain 17v teininä ja kasvattanut yksin. Äidin kanssa on asunut yhdessä 'käytännön ja taloudellisista syistä', seurustelukumppania 'ei ole vaan tullut vastaan'. Äidillä on avain ja jatkuva kulkuoikeus poikansa kotiin ja tupsahti ovikelloa soittamatta paikalle myös, kun minä olin kylässä. Tervehti minua mutta muuten puhui vain pojalleen, tarttui häntä hihaan, puhui kuiskuttelemalla sivummalla, sitten poistui. Oli vähän epäluuloisen oloinen. Kannattaakohan tällaiseen kuvioon lähteä...? On jo nyt tunne, että ongelmia tiedossa äidin kanssa.