Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mielenkiinto mennyt "ystäviin"

Vierailija
11.09.2021 |

Viime kuukausina ei ole ollut kovin suurta intoa tavata kavereita, joita olen ystäviksenikin kutsunut. Oma elämä on muutoksessa ja olen havahtunut siihen, ettei mulla ole aikuisiällä ollut oikein yhtään todella läheistä ystävää. Onko muilla kokemusta vastaavasta tilanteesta? En koe olevani yksinäinen, enkä ainakaan juuri nyt en erityisesti kaipaa niiden ihmisten seuraa, joita olen pitänyt ystävinä.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
11.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katso peiliin.

Vierailija
2/7 |
11.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin.

Mitä se auttaa? Yhtä vähän kiinnostaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
11.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä ihan sama. Tekisi mieli vain poistaa kaikkien kavereien numerot, ja jättää vastaamata viesteihin. Mielenkiinto tavata ketään on täysi nolla, ajatus "hauskapidosta" kuulostaa turhalta, uuvuttavalta ja aikaavievältä. Ihan samanlaisia kaikki kaverini ovat kuin ennenkin, ja mukavia kuin mitkä, mutta ei vain mitenkään riitä voittamaan yksinoloa.

Vierailija
4/7 |
11.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ikäinen olet? Minä havahduin samaan noin kolmekymppisenä. Olimme roikkuneet samassa porukassa vuosia ja vietimme paljon aikaa yhdessä ja opintojen jälkeen meitä yhdistivät tapaamiset töiden jälkeen kaupungilla, käytiin tyttöjen kanssa syömässä, leffassa ja drinksuilla. Tietenkin myös  polttarit, häät, syntymäpäivät ja harrastukset saivat porukan aina kokoon.  Sama paikkakunta, samat opinnot ja samanlainen elämänkulku- ja tilanne eivät riittäneet. Jossain juhlissa sitten vaan ymmärsin, ettei meillä ole oikein mitää yhteistä ja olin kiinnostunut aivan eri asioita kuin muut, eivätkä ystäväni oikein ymmärrä, mikä minulle on tärkeää ja merkityksellistä. Nyt minulla on nuoruuden ystävistä vain muutama jäljellä ja heidän kanssaan on helppo olla oma itsensä. 

Vierailija
5/7 |
11.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama täällä. En välitä olla tekemisissä juurikaan. Olen kokenut, että minua on aina yritetty pitää tiukassa kontrollissa ns. Ystävien taholta. Nyt en enää suostu . Olen lähtenyt hyvin vähävaraisista oloista ja opiskellut ja rakentanut uraa aina yhden merkittävän konsernin johtotehtäviin. Minulle on sanottu mm. Älä yritä liian korkealle. Sinähän olet edelleen sama köyhä.. Älä vain avaa suutasi .... j.n.e. Nyt tiedän, että jokaisella on oikeus mielipiteisiin. Enkä halua olla tekemisissä kateellisten alistajien kanssa.

Vierailija
6/7 |
11.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sinulla kuitenkin pumppaaja?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
11.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kommenteista, tuota pumppaajakysymystä en ihan tajua. Vakituinen kumppani löytyy, jos sitä sillä haetaan.

Olen nelikymppinen ja käyn läpi elämänmuutosta. Tuntuu, että ystäväni ovat ihmisiä, joiden kanssa yhteistä on lähinnä historia, esim. opiskeluaika ja työelämä. Jos nyt saisin lapsen tai menisin naimisiin, en tietäisi kenet pyytäisin kummiksi tai kaasoksi tai edes vieraaksi häihin veljeäni lukuunottamatta. Lapseni kummeista kukaan ei muistanut hänen syntymäpäiväänsä, joten se jo kertoo tästä läheisyydestä ja ystävyyden merkityksestä.

Toivonkin, että tämä muutos toisi lähemmäs aitoja ja pitkäaikaisia ihmissuhteita. Mutta jos ei, niin mieluummin vähäiset sosiaaliset kontaktit, kuin pinnalliset, väljähtyneet "ystävyyssuhteet".

Ap.