Ai hitsi kun vauvakuume nostaa päätään!
Lapsia nyt kaksi (3v ja 5v). Päätettiin kyllä toisen syntymän jälkeen, että meidät lapset on sitten tässä. Kun pidin lapsia pari vuotta sitten yhtäaikaa sylissä, tuli tunne, että yksi tästä vielä puuttuu. Se oli sellainen alitajuinen tunne (!?), että joku jonka siinä pitäisi olla, ei vielä siinä ole. Ja nyt sitten, kun on nähnyt lähiympäristöön syntyneitä vauvoja, olisi niiiiin ihanaa saada vielä yksi vauva.
Toisaalta järki pitää ottaa käteen: meillä oli tosi raskasta, kun nuorempi syntyi. Mies oli jo lähtemässä kotoa, kun hänen päänsä "meinasi hajota".
Kommentit (4)
Ollaan mieheni kanssa yhdessä ajateltu, että kolme olisi sopiva määrä. Välillä mulla on tosi kova vauvakuume ja katselen kateellisena kaikkia odottavia äitejä, mutta toisinaan ajattelen, että millä mä enää jaksan sitä rumbaa uudelleen; raskausajan pahoinvointia, migreeniä, synnytystä, unettomia öitä, vilkasta taaperoa...
Mutta ilemeisesti se lisääntymisvietti on vaan niin kova, että vaikka mä näitä kaikkia asioita punnitsen mielessäni, niin silti se vauvakuume voittaa. Ja voihan olla, että kolmas voisi olla lapsista helpoin...
Kannattaa silti tarkkaan harkita ja miehen kassa yhdessä miettiä, haluatteko tosissaan lähteä aloittamaan kaikki taas alusta ja muistaa sitten rankimmilla hetkillä, että olette sitä yhdessä halunneet.
Alkaa jo tuntua, että noinkohan sitä enää viitsii
kun jo kahdesta noin hajoaa..kantsii miettiä varmaan ensin miten sais kopan kuntoon ja että olivatkohan syyt toisaalla..kolme ei ole kovinkaan paljon.tuskin siihen mikään kaatuu..meillä miehellä tiukka pipo.kestää viiskertaa enemmän eikä tunnu rassaavan vaikka kaikessa mukana
Haluatko ottaa sen riskin, että mies lähtee ja sinä jäät yksin kolmen kanssa?