Onko 70-luvulla ollut tapana jotenkin larpata sitä että on aikuinen?

Hyvä esimerkki: ostin itselleni jälkkäriksi suklaavanukkaita. Isäni kommentti: "eikö nuo ole lasten ruokaa".
Jäin kyllä aika sanattomaksi. Isäni siis 50-luvun alussa syntynyt. Nykyään kaikki kuntosalityypit vetää vanukkaita, kun niistä saa nopeasti proteiinia. Itse siis yli 30 vee ja olin vain käymässä vanhempieni luona.
Tietokonepelaaminen se vasta onkin heille punainen vaate. "Lapset pelaavat tietokoneella, ei aikuiset" on heidän kommenttinsa. Vaikka nykypäivänä yli 40-vuotiaatkin pelaavat, joku pleikkarilla ja joku tietokoneella. Omat vanhempani ovat pääsääntöisesti hienotunteisia ja ymmärtävät sukupolvien välisen kuilun. Samaa ei voi sanoa saman ikäpolven sukulaisista. Heille aikuisuuden merkki on tupakointi ja runsas alkoholin käyttö. Kun heille selvisi, etten polta enkä juo, alkoi syvä halveksuminen. Myös naimisissa olo on aikuisille "pakollista" eikä ole aikuinen ennen kuin on naimisissa. Onko teillä muilla näin kivikautisia dinosaurussukulaisia?