Onko täällä äitejä jotka odottavat innolla päivän/illan satuhetkiä kun pääsee lukemaan lapselleen/lapsilleen sadun?

Tykkään tästä. Paitsi että se on lapselle kivaa, tiedän myös että se kehittää lasta omalla tavallaan. 

Luen kyllä lapselleni mielelläni. Useita kirjoja luetaan pitkin päivää. Illalla sitten puoliso lukee.

Heh. Meillä lapsi halusi kuulla aina saman pitkän, keksityn sadun hiukan varioiden. Silloin mietti lähinnä sitä, että kohta lapsi nukahtaa. Se siinä oli pääasia pitkän päivän lopuksi.

Meillä lapsen isä luki aina iltasadun. Lasta usein kyllästytti. Tunnusti jop ajattelevan muita asioita, kun on niin tylsää. Minä menin aina kuuntelemaan. Se oli kiinnostavaa ja ihanaa. Mieheni luki vivahteikkaasti.

Toki sai itse vaikuttaa siihen, mitä luetaan.

Satuhetket olivat ihania. Meillä meni iltaisin aina puolesta tunnista tuntiin , kun luettiin ensin satu ja sitten juteltiin ehkä muutakin. Eräänä kesänä luettiin koko Narnia-sarja iltasaduiksi. Meillä oli lapsen kanssa niin läheinen suhde, kun hän oli pieni. On vieläkin, ei se katoa. Vaikka on ongelmiakin

Haikea olo jotenkin :'(

Minä tykkäsin, mutta nyt lapsi on niin iso että ei halua enää satua :(

Mulla vasta vuoden ikäinen mutta odotan jo innolla että voi lukea sadun niin että lapsi oikeasti ymmärtää. Kyllä nytkin "luetaan" päivisin. Välillä sama lemppari maatilakirja 8 kertaa putkeen 😀

Ihanaa, että muutkin lukevat/ovat lukeneet. Tuttavilla ja sukulaisilla lapsia, jotka ovat saaneet sadut puhelimesta ihan pienestä saakka.

Eli muksu sänkyyn ja luuri/padi viereen. Sieltä joko musaa tai satu. Itse koneelle/puhelimelle notkumaan. Melko kylmää menoa.

Aina jotenkin pysäyttää, kun kertovat miten helppoa. No, onhan se helppoa, mutta mitä siitä jää loppupeleissä kummallekaan osapuolelle.

Tuollaista se varmaan on, jos lapsi on ollut toiveiden täyttymys.

Tosin ehkä on myös mieltymyksistä kyse; leikkipuistot ja satujen lukeminen on ollut pitkälti pakkopullaa, mutta lapsen kanssa matkustaminen ja vaikkapa vesipuistossa riehuminen on kivaa.

Hieno juttu ap! Omalta kohdalta tuo aika on jo ohi, mutta muistan miten kivaa tuo oli.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että muutkin lukevat/ovat lukeneet. Tuttavilla ja sukulaisilla lapsia, jotka ovat saaneet sadut puhelimesta ihan pienestä saakka.

Eli muksu sänkyyn ja luuri/padi viereen. Sieltä joko musaa tai satu. Itse koneelle/puhelimelle notkumaan. Melko kylmää menoa.

Aina jotenkin pysäyttää, kun kertovat miten helppoa. No, onhan se helppoa, mutta mitä siitä jää loppupeleissä kummallekaan osapuolelle.

Kyllä minä ainakin tykkäsin lapsena kuunnella äänikirjoja ja satuja kasetilta ja CD:ltä.

Esim. Miina ja Manu oli jossain vaiheessa ihan ykköset.

Ei jäänyt kylmiä muistoja.