Haluaisin asua täysin yksin.
Että en olisi loppuelämäni aikana missään yhteydessä kehenkään muuhun ihmiseen. Jossain metsässä asuisin ja kun siellä kuolisin, niin eläimet saisivat syödä ruumistani jos ne haluaisivat ja mitä jäisi jäljelle maatuisi siellä niin että elimistössäni olevat aineet tulisivat eläimille, kasveilla ja puille ravinnoksi. Esim. luuni vähitellen hajoaisivat ja niistä vapautuisi kasveilla ravintoaineita kasvuun. Sitten tulisi joku kasvinsyöjäeläin, söisi ne kasvit ja saisi ravintoaineet omaan käyttöönsä ja lopulta metsästäjä ihminen metsästäisi ja söisi ne eläimet ja saisi minun elimistöstäni vapautuneita ravintoaineita itselleen eli osa minusta, minun elimistöstäni tulisi tavallaan osa hänen elistöään.
Kommentit (9)
Elimistössä on koko ajan meneillään uusiutjmisprosessi.
Et olisi kauaa osa jonkun muun elimistöä.
Ootko varma että pysyisit edes jonkun verran järjissäsi erakkona.
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma että pysyisit edes jonkun verran järjissäsi erakkona.
Taatusti paremmin kuin nyt ihmisten joukossa eläessäni sillä muista ihmisistä ei ole minulle kuin vaivaa.
Suomen ilmastossa on vaikeaa olla täysin omavarainen, mutta aina kannattaa yrittää? Mitä väliä, jos kuoisikiln nälkään ja viluun jo ensimmäisenä erakkokeväänään korpimajassa.
Oletko jo luopunut... älypuhelimesta?
Voi hyvänen Brahmaputra! Mikä sinua estää tekemästä haaveesi mukaan? Mene metsään, syvälle metsään ja rakenna sinne jokin risumaja tai kuoppa parhaasi mukaan. Pyydystä pienriistaa, syö marjoja ja sieniä tai kalasta. Saat elää rauhassa, yksin, eikä mene mene montakaan vuotta kun pääset sillä tavalla eläinten ravinnoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma että pysyisit edes jonkun verran järjissäsi erakkona.
Mitäh? En tajua sun kysymystä. Tarvitsetko sinä "järkesi ylläpitämiseen" muita ihmisiä? :D
Ei mikään hassumpi unelma.