Minkä vuoksi selkeä ihminen on joskus pelottava ihminen?

Selkeä?

Kun pitäis kaunistella ja koristella. Ihmiset ei mielellään kuule liian suoraa puhetta, vaikka se olisi täysin totta.

Tämän takia poliitikotkaan ei vastaa selkeästi kysymyksiin.

Millainen on selkeä ihminen? 

Ei selkeä/suorapuheinen ihminen mikään pelottava ole, vaan vastaanottaja on pelottava, kun ei kestä totuutta.

Taannoin jouduin ottamaan isännöitsijään yhteyttä, kun naapurin mukula alkoi pitää mopoaan ihan suoraan meidän makuuhuoneemme ikkunan edessä (n. kaksi metriä etäisyyttä ikkunaan. Rivarin takapiha, kielletty alue sitäpaitsi). Pyysin siis neuvoja isännöisijältä, ja varmistin että olen oikeassa.

Ajattelin, että olen rehti ja otan myös yhteyttä tähän asianomaiseen äitiin ja kysyn kauniisti, josko poikansa voisi muuttaa tapojaan ja paikkaa, kun mopoa käynnisteltiin yömyöhään ja useita kertoja, mikä kuuluu todella kauaskin, emmekä siis saaneet nukuttua lainkaan.

Eipä ois pitänyt, ensin mamma itki, kysyi soititko todellakin isännöitsijälle, sitten alkoi hyökkääväksi jne. Lopuksi kertoi uhmakkaana, kuinka hän on itse nuorisotyöntekijä!! :D Mistä näitä oikein sikiää. Poikaparka...

Ja en todellakaan ollut mitenkään pelottava, vaan ystävällinen ja asiallinen. Hommasin myös parkkipaikalta mopolle oman pienen ruutunsa, isännöisijä antoi luvan. "Mopokyltinkin" toi.

Koska hän kertoo usein totuuden ja tätä totuutta ei tämä degeneroitunut ihmiskunta kestä. He kuulevat mielummin omia korviaan hivelevää valhetta. Tätä valhetta heille tarjoilevat Suomessa esimerkiksi hallituksen ministerit.

Nyt on muodissa eräänlainen peittely julkisesti. Yksityisesti voidaan päästellä rajustikin.

Selkeä ihminen näkee asioita joita muut eivät osaa tai halua nähdä.

Kätkeytyykö tähän siis rehellisyys ja aitous?

Tähän kategoriaan kuulunee varmaan myös, kun puoliso ottaa (huolestuneena) nätisti puheeksi kumppaninsa runsaan painonnousun. Mutta vihainen ja raivon salamaa räiskyvä mamma huutaa palstalle, kuinka ukko alkoi haukkua läskiksi.

Itse olen kuullut toisinaan yllätyksekseni olevani joidenkin mielestä pelottava. Enkä ole tosiaan mikään kovaääninen päällepäsmäri.

Käsittääkseni kyse on juuri tuosta tietynlaisesta "selkeydestä" eli en juuri harrasta sellaista asioiden pehmentelyä joko eleilläni tai sanoilla, vaan kommunikoin sen itse asian aika suoraan. Johtunee siitä, että olen kaikkien testien mukaan vahvasti asperger-piirteinen, vaikkei minulla diagnoosia olekaan (enkä sellaista halua).

Esimerkkejä tästä. Ollaa konttorilla, minulla on kysyttävää joka käy helpoiten henk. koht.  kysymällä. Jos näen tyypin työpöytänsä äärellä menen kysymään. Useimmat muut näyttävät tekevän siinä mennessään sellaisia jotka koiran elekielessä tulkitsisin alistuviksi eleiksi: katselevat varovasti, sopiiko nyt tulla, tulevat ehkä vähän "alistuvan" näköisellä ryhdilllä ja asenteella toisen reviirille. Itse teen virheen siinä että pongaisen vaan siihen ja pamautan asiani. Toinen: palaverissa on otettava esiin joku konkreettinen asia, joka haittaa töiden etenemistä. Jos siihen liittyy toinen ihminen, monet kauheasti pehmentelevät sitä, ja jo omassa puheessaan vakuttelevat että eiihän tämä sen X:n vika ole vaan hänelläkin on varmaan liikaa töitiä kuten meillä kaikilla yms. Itse tuppaan sanomaan aika suoraan, että työni ei ole edistynyt, koska X ei ole saanut valmiiksi omaa tehtäväänsä Y, josta työni on riippuvainen. Ja jätän selittelyt X:n tehtäväksi. Tästä tulee ilmeisesti tyly ja pelottava kuva minusta.

Selkeys ja pelottavuus eivät kulje käsikädessä.

Jos joku sanoo sinua pelottavaksi, taustalla on jotakin muuta.

Mitä itse vastaat tähän, ap?